Hyvää palautetta tuli valmentajalta että Hraunar tuntui edelleen vakaammalta ja takaosan käyttö oli vahvistunut. Se kaatui/sukelsi kuitenkin edelleen helposti sisälle joissain tilanteissa. Tehtiin sellaista harjoitusta että nostin sisäkäden ylös ympyrällä ja odotin.. Ei saanut vetää vaan tuntuma piti säilyttää samana, muuten hevosen kaula vain "kurtistuu" kasaan. Odotin hetkeä jolloin hevonen myötäsi sisälavaltaan/kyljestään ja tuli taas kevyeksi. Tarkoitus ei siis ollut varsinaisesti taivuttaa ja itseasiassa ulko-ohjalla pitikin huolehtia ettei kaula taivu liikaa. Tarkoitus oli nimenomaan käyttää tätä silloin kun Hraunar koitti "oikaista" ja kaatua sisälle tai silloin kun se alkoi roikkua toisessa ohjassa. Tämä piti opettaa ensin käynnissä kunnolla että tuli ihan automaattiseksi. Nostin sisäkäden ja kun hevonen irtosi sisäkyljestään niin tällöin tietysti myödättiin reilusti palkinnoksi. Lopulta riitti ihan pieni käden nosto.
Tätä sitten harjoiteltiin myös töltissä ja ravissa. Ravissa Hraunar tuppaa helposti kiihdyttelemään ja oli "kiellettyä" tässä harjoituksessa pidättää ohjilla, vauhti hidastettiin kääntämällä ympyrälle tai vaihtamalla äkisti suuntaa. Kun hevonen oli taas tasapainossa niin kokeiltiin kääntää suoraksi. Ja wroooomm.. vauhti kiihtyi taas.. ;) Eihän kaikea toki päivässä, parissa opi vaan saimme tämän läksyksi kotiin.
Valmentaja kiinnitti myös huomiota Hraunarin takaosan kontrolloimisen vaikeuteen. Se tuppasin helposti fuskaamaan karkaamalla välillä joko lapa edellä ulos esim pohkeenväistössä tai sitten levisi edestä.. Harjoittelimme väistöjä niin että Hraunarin takaosa olisi kontrolissa paremmin myös suoralla rungolla väistäessä. Apuna tässä käytettiin myös tuota ylös nostettua sisäkättä. Tämäkin saatiin kotiinviemisiksi läksypinoon.
 |
| Hraunar valmennusreissulla karsinassa |
No sitten tähän viimeisimpään valmennukseen
"Excellent job! You really can do your homework!"
Ratsastin ensin hiukan ja sitten valmentaja kokeili Hraunaria. Voi että miten sain kehuja niin etten tiennyt miten perisuomalaisena ihmisenä oikein asian olisin vastaanottanut ;D Varsinkin kun viimeviikot ovat olleen varsin vastaanhakkaamista joka asiassa eikä juuri positiivisiin asioihin ole flunssan ja kiireen keskellä törmännyt...
Mietin miten aina tunnun sokeutuvan hevoselle johon panostan tosissani. Olen huomannut efektin ennenkin myös muilla kisahevosillani. Jostain syystä näen vain virheet ja sen mitä puuttuu. Nytkin olin kovin epävarma ennen valmennusta että ollaanko me nyt yhtään edistytty mihinkään. Olen myös huomannut että kun olen myynyt joskus kisahevoseni ja katson jälkeenpäin siitä videoita, ihailen että voi mut olipa se hieno! Kuitenkin niiden videoiden kuvaamisen aikaan tiedän painineeni saman fiiliksen kanssa, näin silloin vain virheitä ja puutteita. Miksi!? Pitäsköhän tästä jo alkaa ottaa opikseen jotain?
Toki olisi edelleenkin ihan superhyper juttu jos näkisin ratsastustani vaikka kerran viikossa videolta.. aina tästä jankutan mutta se olis vaan mulle niin kovin tärkeetä. Jokainen oppii tavallaan ja mun pitää nähdä että hahmotan asiat paremmin.
Jatkettiin harjoituksia noilla väistöillä vielä. Työstettiin takaosan kontrollointia vielä myös sulkutaivutuksessa töltissä. Tätä käytettiin myös aina kun Hraunar kaatui kädelle. Harjoittelimme myös niin että tultiin pitkää sivua hitaassa töltissä uran sisäpuolella ja hidastettiin sivun loppuun (koottuun käyntiin tai pysähdykseen) niin että samalla väistettiin ihan kirjaimellisesti päin seinää (kalteva maneesin seinä) ja vapautettiin hevonen kun se keveni ja odotti ikäänkuin kysyen mitä sitten tehdään. Tärkeää oli että hevonen jää odottamaan rentona mutta aktiivisena ajatellen eteen vaikkei missään nimessä saa olla sinne karkaamassa ilman lupaa. Oli tärkeää että hevonen ei stressaa vaan oppii ettei tässäkään tilanteessa tarvitse jännittää vaikka energiaa kootaankin.
Tämä harjoitus tähtäsi muunmuassa siihen että kun ovaalibaanalla otetaan passisprintti suoralla (räjähtävä kiihdytys ja nopeus) tapahtuisi hidastus nopeasti ilman stressiä eikä kaarteeseen pamautettaisi vauhdilla passilla tai jotain sinnepäin huonossa tasapainossa jolloin loukkaantumisvaara kasvaa ja seuraava passiin siirtyminen vaikeutuu.
Kaikenkaikkiaan valmentajamme painottaa joka tilanteessa rentoutta ja stressittömyyttä hevosessa. Vaikka luodaan hevoseen paljon painetta ja energiaa, se ei saa muodostua jännittyneisyydestä eikä stressistä.
Hraunarilla on sinänsä hyvä käynti mikäli ei jostain syystä ole kova kiirus. Valmentaja oli kuitenkin sitä mieltä että käynti voisi sillä olla huomattavan paljon parempi kun sitä vähän työstäisi. Sain tehtäväksi "ajaa" pikkuhiljaa käynnissä rajalle jossa Hraunar koittaa vaihtaa raville tai töltille. Tällöin "lamautettiin" istunta ja hidastettiin jälleen nopeasti kääntämällä tai ympyrällä jos vauhti kiihtyi liiaksi. Pidätteet oli edelleen kieltolistalla.. ;) Pidätteeksi piti käyttää siis lähinnä sisäistä energiaa ja istuntaa. Hoputin siis käyntiä ihan ylärajalle ja sitten annoin olla ja hevosen rentoutua. Hraunar kävelikin tämän jälkeen todella hienosti!
Ravikin oli kovasti parantunut viime kerrasta eikä Hraunar enää takonut juurikaan vaikka viimeksi ravi olikin aika kilkuttelua. Pystyin nyt ratsastamaan välillä rentoa pitkää ravia hitaassakin temmossa vauhdin koko aikaa kiihtymättä. Tähän oli auttanut se sisäohjan nostaminen ja sinnikäs volttaaminen aina kun vauhti kiihtyi sekä ylläriylläri.. pidätteiden välttäminen ;) Vaikka se niin kovin vaikealta aluksi tuntuikin..
