Vihdoin videomateriaalia!

Vihdoin sain tänään kuvaajan zoomailemaan videokameralla! Tosin sää ei todellakaan suosinut mutta oli todella tärkeää itselle nähdä. En ehtinyt Eikkaria tänään ratsastaa mutta Hraunarin ratsastusta saatiin kuvattua. Ei se nyt ainakaan ihan takapakkia näyttänyt mennen, ihan positiivinen fiilis oli videot katseltuani. Ei meinaan tuntunu siltä et olis menny niinku voi parhaimmillaan mennä mut ihan siedettävältä näytti siihen nähden.

Oon tätä funtsaillu ennenkin.. On se hassua kuinka kropan hallinta muuttuu tietyissä tilanteissa. Siis kuten kisatilanteessa. Huomaan saman ilmiön myös silloin kun kuvataan videolle! Se on sinänsä vähän hassua kun eihän siinä jännittää pitäisi kun mähän voin ite päättää näkeekö sitä videoo kukaan vai ei. Paineita luo kuitenkin se että on harvinaista herkkua että kukaan ehtii kuvata. Toinen tekijä on se että haluaisin niiiiin kovasti nähdä miltä se hepo näyttää sillon ku se tuntuu ihan sikahyvältä.. sillon ku kukaan ei näe.. Ja kun koitan niiiiin kovasti saada sen hetken tallennettua niin koossa on samat elementit ku kisoissakin: sen on onnistuttava juuri NYT ja täydellisesti!

Sinänsä siis hyvää kisahermojen harjoittelua tuo videoiminen..
Sekä kisasuorituksen, että videoinnin jälkeen oon aivan rättipoikkiloppupuhki. Siis fyysisesti ja ihan yhden hevosen ratsastamisesta. Sekin kertoo että jännitän ihan liian montaa ylimääräistä lihasta. Yritän liikaa. Tiedostan että unohdan hellittää ja myödätä hyvin helposti tuossa tilanteessa. Tiedän että pyydän monesti "ihan vain varmuuden vuoksi". Siis pyydän liikaa, pidän pakettia kasassa liikaa enkä anna hevosen hengittää. Enkä itseni..

Nää ongelmat oon tiedostanut kyllä jo pitkän aikaa ja olen kyllä onnistunutkin monissa kisasuorituksissa välttämään noita hyvälläkin menestyksellä. Avain kaikkeenhan on juuri se että tiedostaa virheensä jolloin niille voi alkaa tehdä jotain. Tästä siis sain taas tänään muistutuksen kun tähän ongelmaan taas törmäsin tuon videoinnin myötä.

Ai että videoita pitäis sit tähän laittaa..?

No tässä ekassa videossa meennään tuota harjoitusta (Lue tästä lisää) missä puolitan keskiympyrää. Ympyrän poikki siis könökönöhädintuskin-töltissäja ympyrän uralle tultaessa laukannosto. Oikea laukka (tai sen nosto) on meillä siis ollu tuo murheenkryyni. Tässä vielä tämä hieno taideteos:

Tuon jälkeen sit tölttiä ja temmonvaihteluita siinä sunmuuta sellasta säätöä. Vähä pakkas kaatuu eteen välillä.. Kattelkaa jos kestätte ;) ..ja jos tää nyt edes suostuu tähän latautumaan..

Pieni "EI NÄIN" -pätkä ;)

Lopuks käytiin testailemassa nelosvaihdetta tiellä vähä isommilla kierroksilla:

Ja vielä vitosvaihdetta silmään!

Passia ollaan menty viimeksi PM kisoissa Ruotsissa.. nyt päätin sitten koittaa varovasti lähteekö irtoamaan. Siirsin passiin vähän tunnustellen ja sitten varovasti kaasua.. ja lähtihän se ;)

Verkkaripuskailua, valokuvausta ja puolittaista talliesittelyä..

Utuinen näkymä kotiovelta tallille päin

Kuistin lyhdyssä paloi aamulla vielä illalla sytytetty kynttilä

Aamutalliin mennessä nappasin kameran kaulaan kun ilma oli sillä tapaa kuvauksellinen että kaikki oli kuurassa ja ilma huurteinen. Tästä tuleekin siis ainakin ratsastuksiin asti "kuvauksellinen" arkipostaus. Liian harvoin tulee oikein kuvattua vaikka mieli tekis useamminkin. Siis muuten kuin kännykällä.. Eihän tuo mun kamera toki oo mitenkä kovin näppärä ottaa mukaan kun painaa varmaan useamman kilon.. Siksi otinkin nyt myös kamerarepun matkaan.

Tästä nyt tulee tällänen arkiduunin kuvaus samalla jos jotakuta on sellainen kiinnostanut..

Kävin ruokkimassa ensin hevoset "mäellä". Päätalli on siis tuolla alapihalla kuten ekasta kuvasta näkyy. Toisessa päässä tonttia, mäellä, on meidän talo, kenttä ja "ylätalli". Ylätallit ovat siis pari kahden boksin siirtolavatallia joita ei yleensä kuitenkaan käytetä kuin varastona. "Mäellä" asustavat oripojat Liinu, Hraunar, Twist ja Merlot.
.

Uninen Hraunar

Hraunar saikin odotella heiniään hetken kun oli tarkoitus viedä se alatalliin aamupalalle ennen ratsastusta. Liinu innostui pienen rohkaisun myötä painelemaan lumihankitreeniä itsekseen. Harmi ettei kamera taas ollut oikein yhteistyöhaluinen.. Se on viimeaikoina ollut oudon hidas, ei suostu siis oikein ottamaan aina kuvia vaan jumittaa. Tietysti aina väärällä hetkellä. Nyt oli vähän tarkennusongelmiakin ja moni kuva oli jotenkin tärähtänyt.. Pitää vähän tutkailla mitä mä oon taas säädellyt.

Liinu

Liinun aamujumppa

Aina Liinua katsellessa on niin syyllinen olo. Harmittaa niin kun Liinu olisi pitänyt ottaa työn alle jo syksyllä mutta en ole todellakaan ehtinyt. Se sai nyt vihdoin viikko sitten talvikengätkin kun kengittäjä vihdoin ehti sen laittaa.. Nyt tarttis taas mun ehtiä sitten vihdoin alkaa Liinua työstämään. Ensi vuonna se kääntyy viisivuotiaaksi, issikaksi ei siis mikään mahdoton kiire ole sitä laittaa kun on kuitenkin sisäänratsastettu jo mutta.. äh. Viimeksi oon ollut sen selässä toukokuun alussa..

Nappasin Hraunarin mukaani mennessäni alatallille. Siellä odottikin pörröinen lauma huuruturkkeja..

Nippu huuruturkkeja. Eikkarin tarhakavereita siis..

Viimekesäisen veljekset, Hraunarin pojat Loftfari ja Hvekkur

Eikkarikin innostui vähän lentelemään kun yllytti

Eikkari asuu siis pihatossa tuon pörrölauman kanssa mutta pidän sillä yleensä loimea kun se on niin kuivakka nyt. Ensin se oli siis ihan hirvittävän lihava mutta kun läskit häivytettiin niin jäljellä ei sitten ollutkaan enää juuri mitään. Nyt se ei sitten tahdo ottaa enää massaa päälleen vaikka mitä syöttää. Asiaa ei auta tietenkään se että se on ratsastaessa aika kuluttavaista sorttia kun hösää niin paljon. En halua että siis hukkaa energiaa myöskään itsensä lämpimänä pitämiseen kun sillä ei ole nyt lämmittävää rasvakerrostakaan. Sisälle en kuitenkaan viitsi sitä ottaa kun viihtyy paljon paremmin ulkona.

Alatallin päätarhassa asuvat siis Eikkarin lisäksi tuo karvalauma eli issikkatammat, varsat ja yksäriruuna. Toisessa alatarhassa asustavat minihevostammat. Alatarhassa on iso pihatto jossa on liuskeet ovensuussa ja liukuoven saa tarvittaessa myös kiinni. Lipareet on sen verran painavat että pidän yleensä paria-kolmea niistä sivussa koska kaikki hepat ei uskalla muuten kulkea siitä. Pihatossa on toinenkin samanlainen liukuovellinen läpi mut se on yleensä kiinni eikä siinä ole lipareita. Jos laumassa on uusia hevosia niin silloin on molemmat ovet auki kunnes uudet ovat sopeutuneet porukkaan, muutoin toinen on aina kiinni

Päätarhan pihatto

Ruokintapöytä päätarhassa

Meidän ruokintapöytä on kyllä ollu tosi toimiva. Kun se on pitkänmallinen niin nuo syövät vähän sopuisammin. Siihen pääsee ajamaan myös vaikka pienkuormaajalla koska sinne pääsee siltaa pitkin. Silta alkaa siis tuosta oikeasta reunasta mihin kuva just loppuu. Runko tuossa on metallia ja muuten sit puuta. Silta pöydälle on tosin alkanu jo hiukan pehmentyä kun siinä on usein heinää/vanhaa heinämöhnää kun joku ei aina jaksa lakaista.. eikä ole siis päässyt kuivumaan. Pöydän ympärillä on betonilaatat eli se ei pääse velliintymään siitä ympäriltä. Meillä oli myös aikaisemmin täysin puinen versio tästä mut hevoset söi sen...

Ai mut piti tän päivän ratsastuksistakin hehkuttaa!

Voi että mul oli taas tänää vaihteeks hianoja hepotuksia :) Ensiks Ee...

Olin saanu Eikkarille satulan selkään kun tajusin et ainii.. mun piti mennä täs välis vaihtaa vaatteet.. Olin siis vielä aamutallin jäljiltä unohtunut talliin ja jalassa verkkarit ja kumpparit.. Noh.. olkoon. En jaksanu juosta talolle (200m matkaa) ja takasi joten päätin koittaa pärjätä verkkareilla. Onneks oli sentään päällä mun vakiosuosikki, Uhipin ratsastushame joka onki mulla ollu joka ikinen päivä päällä muutaman viikon ajan. Se on niin kätsä ku tallihommiinki lähtiessä voi huitasta näppärästi päälle. Tänään oli päällä se Regular eli ohuempi versio ja pakkasta oli kymmenisen astetta.. Vähän mietitytti mahtaako tarjeta mut tosi hyvin kyl tarkeni :)

En ees muista koska viimeks oon verkkareilla ratsinu mut ei ollu paha lainka! Pysyin kyydis oikei hyvinki. Tosin Eikkari olikin niin mahtava tänään et siellä olikin nautinto istuskella! :)
Ei se tietty kauheen hyvin edelleenkä kävellä malttanu mut ravissa oli niin rento ja vastaanottavainen etten muista onko koskaan ollu. Etenkä noin pitkiä aikoja kerrallaan ja itseasiassa suurimman osan koko ajasta. Kumipelhami oli taas kaksin ohjin suussa ja enimmäkseen yläohja käytössä. Mä oon niin odottanu kaikki nää kuukaudet juuri tätä tunnetta minkä tänään sain! Vihdoin se tuntu ihan "oikealta" kouluhevoselta ;)

Harjoteltiin sulkua ja puolikkaita takaosakäännöksiä sekä väistöjä. Oikealla käännöksiä vähän lyhyemmissä pätkissä ja vasemmalle joitakin kokonaisia takaosakäännöksiä. Oikealle se siis tuppaa sähläämään joten oon ottanu vaan lyhyttä pätkää ettei ennakoi liikoja aina. Ihanaa kun Eikkari malttoi vihdoin odottaa ravissa eikä tarvinnut KOKO ajan pidätellä. Voi kun se pysyis tälläsenä nyt ja lähtis tästä eteenpäin. Huomenna kumminki ihan sählä taas.. pessimisti-minä ;)

Ja sit Hoo..

Hraunarkin oli varsin yhteistyökykyinen taas tänään. Tein samaa harjoitusta ku viimeks ja toimi aina vaan paremmin. Viime harjotuksesta voi lukea täältä. Muutin harjoitusta sit niin että hidastin pikkuhiljaa tölttikohdissa tempoa ja lopulta nostin laukkaa käynnistä. Vähän meinas joku kerta lähtee juokseen käynnistä mut saatiin myös hyviäkin nostoja. Tavoite olis siis nostaa napakasti paikaltaan joskus. Nyt nousi kuitenkin joka kerta ylipäätään tuo oikea laukka mikä ei siis aina ole ihan itsestäänselvyys!

Olen nyt siis koittanun kovasti "halvaannuttaa" mun käsiä ettei olis niin yliaktiiviset. Seuraava maajoukkuevalmennus on tammikuun alkupuolella. Pitäs ehdottomasti saada kyl joku kuvaamaan ennen sitä et näkis itekki mihin suuntaan ollaan menty. Tuntuu et homma toimis mut oon monesti saanu huomata et aina ei tunne kulje todellisuuden kanssa kimpassa..

Viime talvena baanalla treenaamassa

Superpikanopee

Voi pyhät piaksut että on taas ollu työpäivillä mittaa! Eilen hakkasin näppistä puol kolmeen.. siis aamuyöllä.. ja aloitin kuitenkin eilen aamusella.. Nyt on taas kello jo kuitenkin puol ykstoista illalla kun aattelin vihdoin lopetellä tän päivän työrupeamaa..

Eilen PITI ratsastaa.. en todellakaan ehtinyt.. Tänään PÄÄTIN ratsastaa, ehdin tai en. Raivoisan näppiksen naputtamisen välissä ehdin niukinnaukin valoisalla liikkeelle. Olin siis päättänyt suunnata idän pikajunani maastoon.. Kuntoonlaitto meni ennätysajassa kun juoksin aurinkoa vastaan. Päivällä olis paistellukki hetken jopa mut nyt koitin päästä edes ennen pilkkopimeää.

Pelhamit naamaan (kaksin ohjin) ja menoksi. Tarkotus olikin testata noita härveleitä nimenomaan maastossa. Kentällä kun ovat tuntuneet niin toimivilta. Tämä oli siis meidän taipaleen toka maastokerta.. Ja jep, kyllähän tuo oikein huomattavan paljon kivuttomasti noilla kulki maastossakin. Siis ei toki puhtaita käyntiaskelia näkyny mut yllättävän kivasti toimi kuitenkin ravissakin :) Ei siis kohnottanu kuitenka pää pilvissä koko ajan vaan enimmäkseen melkeinpä oikeinpäinkin. Kivaa hankitreeniä tuli harrastettua kun tie oli täysin auraamaton siitä keskeltä. Reunoilla oli kyl jokuset maasturin/traktorin jäljet.

Hyvillä mielin siis taas töiden pariin tuon jälkeen :)

Parin päivän takaista hankitreeniä juoksutellen..

Rukkasten kanssa räpellystä

Olipas vinkeetä koittaa ratsastaa Eikkarilla kolmisormirukkasilla kaksin ohjin.. Kun oli vielä samanlaiset ohjat keskenään niin muutamaan otteeseen saikin pysähtyä naruja setvimään. Päädyin lykkäämään molemmat siis samaan väliin ja koitin pitää kourasta ulostulevista ohjan häntäpäistä kirjaa kumpi oli kumpi. Siis eihän niitä nyt normaalisti voinu käyttä mut sai edes säädeltyä niin et nyt mennään lähinnä normiohjalla ja sit tällä säädöllä taas alaohjakin on vähän käytössä. Suussa oli siis kumipelham.

Mutta jestas että olikin kiva poni ihan sen yläohjankin kanssa :D Alkuun oli käynnissä hoppu ja aattelin jo et tää on taas tätä. Käyntityöskentelyn jälkeen kun otin ravin, olin varautunu alottaan muutaman aseleen ravipätkillä kun se kuitenki alkais kohnottaa. Mutta mitä viä! Sehän alko lompsuttaa rentoo ravia hissukseen siinä keskiympyrällä ja ainaki kokonainen ympyrä varmaan mentiin ennenku tarvi tehä pidätettä! Siis toki hiukka puolipidätteitä kuitenki.. Alko samantien myös venutella alas.. ohhoh..

Oonki täs kokeillu tuota juttua kun Björsin valmennusjutussa oli lehdessä. Siis kun hoppuilee käynnissä niin pyydetään puolikas takaosakäännös tai tehdään äkisti käännös. Siis sinänsä itseasiassa hyvinkin samantapaista ideaa kun Hraunarin kans oli valmennuksessa ja sitä Eikkarillakin myös testailin. On ihan hyvältä tuntunu tuo harjotus. Vaikka käännöstä/takaosakäännöstä tuleekin sit harrastettua välillä aika usein.. ;)

Oikealle tosin Eikkari meinaa takaosakäännöksessä kaatua turhan livakasti sukeltaen joten sinnepäin kokeilinkin pyytää vain pari kolme askelta ja päästän sitten eteen. Välillä kokeilin tilalle pyytää myös sulkua ja sekin tuntui toimivan.

Hraunarin kans harjoiteltiin taas laukannostoja niin että se perä lähtis myös mukaan. Oikea laukkahan sillä on ollu vaikeempi ja lähtee siihen helposti juosten. Alkuverkan jälkeen menin keskiympyrällä(tavallaan) mutta vaihdoin suuntaa koko ajan. En kuitenkaan säännöllistä kahdeksikkoa vaan.. no.. koitan piirtää.. ;)

Tulipa upea taideteos! Värit kertovat askellajien kohdat. Nostin laukan siis töltistä suunnanvaihdon yhteydessä, pian noston jälkeen hidastus tölttiin ja samalla kaarto ympyrän läpi ja toiseen suuntaan sama. Hraunar on vähän hikeentyny noissa nostoissa ja koittanu ennakoida ja ryysätä lapa edellä laukkaan perä pitkällä mut nyt saatiin monta suht rentoa mutta kuitenkin napakkaa siirtymistä. Siis myös siihen vasempaan..

Vanhaa kuvaa Hraunarista..

Ihanaa joulua kaikille vaikket joulukorttia saanutkaan!

Amerikan miniatyyrihevostamma Donna

Ajatustakaan en ole ehtinyt omaan jouluun tuhlata kuin nämä pari viimeistä päivää. 150% ajasta on mennyt huolehtiessa että asiakkaat saavat tilaamansa joululahjat ajoissa perille ja vielä viimetinkaankin tilatut koitetaan saada perille keinolla millä hyvänsä. Yksi paketti lähti jopa kengittäjämme mukana matkaan lauantaina.. ;)

Joka joulu oikein nolottaa kun ei ole ehtinyt edes yhtäkään joulukorttia lähettää. Pitävät varmaan kiittämättömänä ja välinpitämättömänä.. Lähinnä perheen pienimmille ollaan ainoastaan ehditty jotenkuten jonkunlaista lahjaa hankkia. Tosin monen kanssa ollaan sovittukin ettei osteta toisillemme eikä oteta siitä stressiä. Monesti aikuisten keskenhän on niin että kaikkea pientä on riittämiin ja sellaista mitä haluaisi, ei kuitenkaan voi joululahjaksi toivoa kun ne ovat sitten sen verran kalliita asioita.

Haluaisin olla kuten oma äitini joka laittoi jouluruokaa, joulukoristeita ja huolehti kaikesta. Harmittaa etten saa aikaiseksi lapsilleni sellaista joulun tunnelmaa kuin muistan itselläni olleen. Vai mikä sen tunnelman tekee?  Tuleeko joulun odotus ja tunnelma vaikke ehdikään hössöttää..? 

Intensiivisen työrupeaman jälkeen alkoi näiden viimeisten kahden päivän joulukiireet ja nyt en ehdi edes jouluratsastukselle. Olen käynyt aina jouluaattoaamuisin jouluratsastuksella 18 vuoden ajan.. paitsi kerran kun olin leikkauksessa juuri ennen joulua.. Harmittaa perinteen katkaiseminen. Nuorimmaiseni Nea 3v. kävi kuitenkin tässä ennen joulua jouluratsastuksella ja saatiinkin parivaljakosta söpösiä joulukuvia :) Tämä helpottaakin harmitustani kun en itse päässyt tonttuilemaan.

Ihanaista joulua siis ihan kaikille tätä kautta!

Pinteleiden kuvat oikein päin.. pilkunviilausta ;)

Törmäsin yhtäkkiä yllättäin ihan mulle uuteen asiaan.. En ole koskaan ajatellut eikä ole sattunut tulemaan tilannetta kohdalle ennen. Pähkinä purtavaksi liittyy siis pinteleihin.. Mä olen välttänyt pinteleitä aina niin paljon kuin mahdollista ja enimmäkseen niitä onkin tullut käärittyä -80-90 luvuilla.. Siihen aikaan pintelit oli hyvin yksinkertaisia, useimmiten valkoisia eikä niissä ollut mitään kiinnitysjuttuja kuten tarroja. Viimeaikoina on taas tullut käytettyä pinteleitä Eikkarilla kun muut suojat on tupannut rikkomaan sillä vuohiskuopan ja muutenkin ajattelin testailla vähän nykypäivän pintsuja.

Kun hankin yyberhianot Kingslandin fleecepintelit ja kääräisin ne ekan kerran jalkaan niin huomasin ettei ollutkaan ihan sama kuinkapäin ne kinttuihin kieputtaa. Niissä on loppupäässä Kingslandin logo ja sehän oli sitten väärinpäin joka toisessa jalassa.. Eihän sitä nyt niin voi tietenkään ratsastaa! Vallanhan hepo sekoaa jaloissaan kun kuvat on ihan mitenpäin sattuu! Puhumattakaan siitä noloudesta jos joku vaikka sattuu näkemään täällä mettänkorvessa jossa ei kukaan liiku...

Raavin päätäni jokusen hetken kun mietin miten nämä sitten oikein pitää rullata että saadaan oikein päin. Kaksi pinteleistä ovat siis samanlaisia ja toiset kaksi peilikuvat. Seuraava hetki meni koittaessa rullata ne niin että muistan vielä kummat olivat parit ja kumpi pää oli yläpuoli ja kumpi alapuoli, sitä kun ei rullalla näe. Arvaa montako avasin tämän takia.. Lopulta kun aloin kääriä niitä jalkoihin tuli uusi ongelma. Toinen pari pitää kääriäkin (ylhäältä katsottuna) vastapäivään ja mun kädet osaa näemmä kääriä vain myötäpäivään!
Ja sitten täytyy muistaa säilyttää nämä vielä aina oikeinpäin että tietää kumpi on sitten yläpuoli. Voi että on vaikeeta olla nipo..
Aina oppii jotain uutta..

Hei pinteleiden aktiivikäyttäjät ja pilkunviilaajat! Onko joku kikka miten pysyy kärryillä minkä jalan pinteli mikäkin on jottei mene kuvat väärinpäin? :)

Voe että taas jaksaa tahia tämän päivän voimalla ;) Siis ei tässä muutä ylistettävää ole kuin Eikkari <3 ;) Kävin ensin käppäilemässä pari kertaa pellon ympäri hangessa ja sit kentälle. Laitoin taas nyt toista kertaa pelhamin kaksilla ohjilla. Vapaapäiviä oli taas takana ja varsinki alkuun sekä ylipäätään käynnissä oli aika hoppu mut pidätteet meni kivasti läpi ja pysty meneen rennolla ohjalla (toki vähän väliä pidätteitä tehden). Ravissa oli kuitenkin harvinaisen maltillinen! Teki mitä pydettiin ja kun oli niin kuuliainen, mun piti taas kokeilla onneani ja koittaa irtoisko sulku ravissakin. Ja kyllähän sieltä jopa jotenkin tunnistettavaa sulkua tulikin ;) Olis tehny mieli humpsutella vaikka kuinka pitkään kun heppa oli ihan spagettia ja niin kivasti kuulolla mut pakko oli malttaa pian lopetella kun oli just vapareita takana useempi. Muoto seilas edelleen niinku viimekski pelhameilla mut kuitenki vähemmän eikä tuntunu enää niin paljoo jännittävän outoa kuolainta. Ehkä se tästä vielä .. ;)

Oli vähän kutina kokeilla laukkaa kun tuntu niin kuuliaiselta ja kevyeltä mut en sit uskaltanu kun on kuitenki sen verran liukasta jos lähtee vähä lapasesta kumminki.. En oo nyt muutenka uskaltanu sitä laukkuuttaa liukkauden takia ees liinassa. Maneesille pitäs päästä..

Se vasen takanen..
Aamulla se oli kohtuullisen näköinen kun otin Eikkarin pihatosta karsinaan aamuheinille. Sit ku tulin laitteleen Eikkaria kuntoon ni jalka oli taas paksumpi. Se siis turvottelee etenkin vuohisen alapuolelta. Siinähän se rupikohtakin on.. Kuitenkin taas liikutuksen jälkeen laski taas peremmaks. Turhauttavaa..
Huolettaa vähän kun tuntuu välillä et Eikkari liikkuisi epäpuhtaasti. Ei selkeästi onnu mutta ottaa eripituista askelta. Siis onhan se ollut kyllä ihan alusta asti sellainen että on harpannut vasemmalla etusella pidempää askelta. Mietin että ottaako sitten vasemmalla takasella lyhyempää askelta ja harppaa sen takia etusella. Toisaalta ei tunnu aristavan kuitenkaan tuota vas. takasta. Ihan hirveän vaikea tunnustella askelten vakautta epävakaalla hevosella  kun vauhti ei pysy samana montaa askelta jos sitäkään. Kun vähänväliä joudun pidättämään niin vauhti heijaa tyyliin kiihdyttää-jarruttaa-kiihdyttää.. Jos en pidättele niin sit ravaa. Liinassa se kävelee paremmin joskus mutta siinä se menee sit ympyrällä.. Haluisin nähdä sen kävelevän tasaista vauhtia suoraan mutta mites sen teet etenki kun oot aina yksin..

Kiilusilmä ja uudet suihtet.
Nuo on siis fullit ja sain just hirtettyä päähän
mut poskiremmi on kyl ihan passeli ton pelhamin kanssa.

Pelham kokeilua

Lupasin että pidän näppini erossa Eikkarista nyt joulukiireiden aikaan mutta oli kuitenkin ihan pakko vähän käydä edes köpsöttämässä kun sain päähäni kokeilla pelhamia kaksin ohjin. Kaivoin naftaliinista mun ikuisuuden vanhat pelhamit.. siis oikeesti ne on ollu mulla varmaa vuodesta -94 tai -95... Enkä edes muista kuinka monta vuotta sit oon niitä käyttäny edes. Suuosa on suoraa mustaa kumia. Ihmettelinkin etteivät olleet edes yhtään hapertuneet!

Uudet suitsetkin piti (voi harmi ;)) ostaa kun poskihihnat jäikin liian pitkiks pelhamin kanssa. Leukaketjuksi laitoin semmosen missä on levee nahkaosa leuan alla. Jotenki oon karttanu pelhameita ja olympioita yms. kun ne on jotenki hitaita ja kömpelöitä. Nyt sain kuitenkin inspiksen nimenomaan siitä et kokeilen tuota kaksin ohjin niin tavallaan on kuitenkin lähes normituntuma ja sit vain tarvittaessa tuo vipu.

Yllätyin kuinka kivalta tuo tuntuikin pelhamin kanssa :) Siis olihan se kyllä semmosta seilaamista kun se ihmetteli uutta ja erilaista kuolainta ja sitä miten se toimii. Oli kuitenkin ihanan kevyt ja pidätteet meni läpi yllättävän hyvin, siis jopa normiohjalla. Koska pidätteiden kans ei tarvinnu taistella (vaikka toki usein joutui tekemäänkin) niin pysty ratsastamaan kevyemmällä tuntumalla ja Eikkarin suukin vaahtosi ja toimi paremmin. Toivon vain että rentoutuisi ja vakaantuisi vielä muodon kanssa kun tutustuu kuolaimeen ja sen toimintaan.

Sen vasemman takasen tilanne sitten..
Semmone pikkusen turvoksissa se on mut ei mikään tukki. Haava on oikeastaan aikalailla mennyt umpeen mutta rupea tuntuu jotenkin tulleen vaan lisää sen ympärille. Ratsin jälkeen letkutellessa lutrasin samalla sitä haavaa niin pitkään että alkoi pehmetä ja koitin nyppiä niitä pehmenneitä rupia karvoista. Sitä kun on vaikee pitää puhtaana kun irronneet ruvet on jääny kasvaviin karvoihin kiinni (karvat kasvavat ruven läpi).

Joulusta..
Yhtään joululahjaa en ole kellekään ostanut enkä ylipäätään koko joulua edes ehtinyt ajatella henkilökohtaiselta kantilta lainkaan. Yhtään joulukoristettakaan ei ole missään. En todellakaan ole ehtinyt. Muille olen kyllä pakannut ja lähettänyt Viljar Shopin paketteja yötäpäivää.. ;)
Siis eikun takas töihin...

Miten harrastetaan? Kuinka paljon on liikaa?

Oon nyt koittanu pitää näppini erossa Eikkarista ja antaa sen lomailla ja parannella tuo kinttunsa kunnolla. Vasen takanen koittaa sitkeästi vieläkin turvotella ja syynä onkin varmaan tuo yhtä sitkeä nirhama vuohisessa ulkosyrjässä. Ei se varsinaisesti mitään vuoda tai ole hurjasti auki mutta ei nyt oikein kunnossakaan. Hiukan se tuntuu ärtyvän liikkeessä kuitenkin ja varmaan vähän aukee sen verran jostain pikkuisen ettei pääse parantumaan ja pitää turvotusta yllä. Tuolla lumihangessa tarhaillessa saa nyt kätevästi viilennyshoitoakin.

Toisaalta on ollut myös ihan järjetön joulukiire töissäkin ja hommaa tehdään kellon ympäri. Ei siis ole liiemmin ylimääräistä aikaakaan nyt. Jonkun kerran tässä välissä oon Hraunarin kanssa käynyt pikaisesti pyyhältämässä.

Pohdintaa..

Tässä ollaan tänä vuonna koitettu muuttaa konseptia niin että ajetaan tallitoimintaa pikkuhiljaa yrityspuolelta harrastustoiminnan puolelle. Tarkoituksena olisi siis keskittyä tuohon toiseen yritykseen eli varustemyymälään. Pitkän aikaa oon koittanu tehdä molempia mutta ei niitä vaan voi täyspainoisesti tehdä molempia kun ei aika todellakaan riitä. Pakko on karsia jostain. Tallihommahan on hyvin fyysistä ja koska terveys on mennyt jo mieheltä ja näyttää tökkivän mullakin, on ehkä turvallisempaa koittaa vähentää tuota fyysisempää puolta ja keskittyä myymälään.

Koitan siis opetella harrastamaan hevosia pitkästä aikaa.. Mutta miten se käytännössä tehdään?
Olen siis koittanut vähentää ratsastettavien määrän kahteen. Voiko kahta hevosta ratsastaa harrastuksena työn ohella? Kuinka paljon ihmiset yleensä käyttävät aikaa harrastukseen? Kuinka paljon on liikaa? Tuntuu että mä en tiedä "normaalista" elämästä mitään. Mä en oo juurikaan eläny ns. normaalia elämää. Siis sellaista että mennään aamulla töihin ja tullaan neljän jälkeen kotiin ja sitten on vapaa aikaa. Vai mikä on normaalia?

Koska mun työ ei ole niin sidottuna aikatauluihin, voin suunnitella päiväohjelmaa vapaammin. Ainoa ongelma on että työtä riittäisi kyllä sen 24/7.. Mieluummin siis esim ratsastan valoisaan aikaan kun tietokonehommia voi hyvin tehdä pimeälläkin. Tallien teon lisäksi kahteen hevoseen tuppaa väkisin kulumaan parisen tuntia jos ne molemmat ratsastaa. Toki joku vapaapäivä tarvii hevosille antaa mutta monesti kuitenkin ohjelmassa on molempien liikutus samana päivänä. Kädenvääntöä käydäänkin sitten siitä että onko 2h liikaa harrastusaikaa. Onko?

Tuiskussa tukka solmussa

Viimepäivät on ollu taas ihan käsittämätöntä hulabaloota.. Siis työt haittaa kovin harrastuksia.. Eikkari sai tänään vapiksen ja hädin tuskin ehdin edes Hraunaria liikuttamaan mut pakko oli rutistaa se johonkin väliin kun olis muuten jo kolmatta päivää seissy.

Piti.. mennä heti aamulla mut aikataulut alko pissiä jo sieltä ja ainoa väli muodostui iltapäivän puolelle jolloin alko tuiskuttaa sitten vallan reippaasti. Superpikanopeesti poni kuntoon ja menoks.
Suunnattiin tuohon tielle tällä kertaa. Kivan pörheenä poika olikin tuossa tuiskutuksessa. Suhteellisen kuulolla kuitenkin ja nautin taas kyllä islantilaisen innosta porskuttaa into piukassa tuulessa kuin pikku taskuraketti. Noilla tuntuu olevan ihan omaa luokkaansa tuo into kun tuulee ja tuiskuaa. Ei siis välttämättä sellaista tyhmän virtaa kuten monella kun on tuulinen sää, vaan sellaista iloa ja intoa.

En kauheasti runtannut vaan ookailtiin rennolla fiiliksellä. Ei kyllä paljon tarvinnutkaan kun into pukkas perän alle ja etuosan kepeäksi. Vähän asetuksia ja se oli siinä :) Välillä hidastin jälleen siihen "hädintuskintölttiin" mitä ollaan harjoiteltu ja tuntui että sekin alkaa toimia. Hraunar ei siis heti hidastuksessa olettanut että rojahdetaan käynnille vaan pysyi koottuna töltäten sitä sellaista käynnin ja töltin välimuotoa. Siinä se tuli taas kevyeksi ja tasapainoon. Käytinkin tätä jos tuntui että lähti kaatumaan etupainoiseksi tai pyrki kiihdyttelemään liikaa.

Menomatkalla tuiskutti sellasesta suunnasta et orhin tukkis hulmusi niin kovin raipan nupin ympärillä että jumittui siihen oikein kunnolla. Hetki meni sitä auki näperrellessä..

Pintelinkäärijä

Mä oon niiiin nauranu tota laitetta! Oon haukkunu sen turhuuksien turhimmaksi kapistukseksi. Aina oon kääriny niinku ennenvanhaan tostanoin tos reiden päällä sukkelaan. Noh.. nykyään on melkei kaikis pinteleis tarrajuttuja tms ja se on semmone epätasane molluska kääriä.
Oli ihan pakko ottaa mein myymälään tollane härveli ja jotta voisin turhakkeen tosissani haukkua niin pitihän semmonen tietysti testata ihan ittekin!

Eihän sillä tietysti mitään tehny ennenku sai sen väkerrettyä johki seinään kiinni. Eipä ollu juur hajua missä isännän kaikki hienot työkalut on. Löysin pari ruuvia ja meisselin.. Aloin vääntää ruuvia filmivaneriin ja jopa vähänmatkaa se sinne upposkin mut ei sitten edenny vaikka kuinka kiros.
Plan B.. löysin sitten aseikseni kengitysvasaran ja kengitysnauloja.. Ja eikun nuijimaan. Puoleenväliin nämäkin suostuivat menemään ja loppupään nuijinkin sitten jo kiukuspäitteni lyttyyn. Mutta se pysy jo seinässä kiinni!

Eikus testaamaan..
Tarrapää siis lykättiin toho tikkujen väliin ja sit vaan rullaamaan (Huom. oikeeseen suuntaan!).
Hiukan pidin vastaan ni kääriyty vähä napakammin. Kannattaa laittaa tuo mahdollisimman korkeelle ettei tartte kannatella käärimätöntä osaa ihan koko matkaltaan. Joku fleecepinteli kerää kivasti kaiken likaselta lattialta varsinki jos on yhtä ahkela käytävän lakaisija ku mä.. 
Ja voi vinde.. arvatkaas kuinka oikein odotan nytkin että pintelit on aamulla kuivunu ja pääsen rullaamaan ne pakettiin :D

P.S. Isäntä kävi sitten vähän parantelemassa mun kiinnityksiä ja oli kuulemma ihan vääränlaiset ruuvitkin ollu.. Myönnän ettei oo mun vahvuuksia noi jutut..

Systeemi meidän seinällä.. tosin isännän fiksauksen jälkeen..

Susia taas..

Kuulin että tänään iltasella n. pari kilsaa meistä oli havaittu taas 7 suden lauma. Just siellä mihin uskaltauduin pitkästä aikaa susia uhmaten toissapäivänä ratsastaan.. Että enpä taida taas vähään aikaan mennä.. Siis mikäli mulla menepelejä viel aamulla tuolta pihalta löytyy ku melkei kaikki ovat pihatossa.. :/ En voi niitä yhtäkkiä lämpimään talliinka sulkee ku valuvat hikee siellä kaikki sit.. Yks ku oli jo ulkonaki vähän hikinen ku oli tänää sen verra lämmintä.

Käytii autolla ajaa lenkki ja tutkailemassa et kuinka lähelle meitä ne hukkaset on tullu. Vajaan kilsan päässä oli ainaki jäljet..

Pakkasen kestävä ämpäri

Epätoivoista jään poistoa aamulla -20 asteessa 

yön aikana jäätyneestä ämpäristä ;)

Tuossa alla on lisäksi kova jäinen maa kun siihen on ennenki kipattu jäitä...

HUOM! Älä kokeile tätä kotona millä tahansa ämpärillä! .. ;)

Pakko rustata ämpäristä asiaa kun tää on ihan mun lemppari. Pari talvee oon niitä paiskinu eikä ykskä oo vielä hajonnut. Aina ei päällepäin näe materiaalista miten se kestää Suomen talvea mutta tämä on tuntunut kyllä kestävän. Se on semmosta hyvin joustavaa ja siksikin siitä on helppo irrottaa jäät kun painelee tai potkii reunoja.

Tuo on myös tosi kevyt ja toi kädensija on todella käytännöllinen ku ei satu käteen kantaessa.

Itseasiassa just tää kyseinen ämpäri videolla on sellainen että se sai kunnon kyytiä myös hevoselta kerran.. Tämä oli juomaämpärinä traikussa matkalla Ruotsiin. Hevonen päätti sitten remuta yli puomin siellä autokannella ja tämä ämpäri oli siinä puomissa kiinni.. Ämpäri löytyi lattialta mutta sanka oli irronnut ja taittunut (metallinen osa). Taitoin sangan takaisin muotoonsa ja laiton takaisin paikalleen.
Ai hevonen..? No se tuli ulos kopin sivuovesta autokannelle.. Onneksi riehuminen loppu siihen..ois voinu tulla vähän kalliiksi.. Hevonen itsekin selvisi onneksi naarmuilla.

KLIKKAA TÄSTÄ ITSELLESI OMA PURKKI ;)

Eikkarilla ekan kerran maastoon!

Tänään vihdoin sain aikaiseksi mennä kokeilemaan Eikkarilla maastoilua!
Uhmasin myös susia menemällä tuonne pidemmälle metsään missä en muista ees koska oon viimeks käyny. Siis siitä on vuosia.. Sydän oli kurkussa ihan niitte hukkasten takia siel..

Olihan tuolla kovasti kiirus kuten arvata saattaa (olipa ylläri). Muuten kyllä käyttäyty oikein fiksusti. Kaikenlaista puuhaa taas koitin järjestää mut oikee puoli oli (edelleen) turta ja kulki muutenki banaanina kattellen vasempaan. Jos koitin jarrutella taivuttamalla vasempaan niin ihan sama kuinka kierossa oli ni ravata kyl pysty. Oikeelle jos sai taivutettua ni vauhti hiuka hidastu mut sepä siinä olikin ku sinne oikeelle oltii nii jäykkiksiä. Yritys oli kova kävellä enimmäkseen mut eihän sitä montaa puhdasta käyntiaskelta matkaan mahtunu.

On tosi tylsää ku ei pääse lenkkiä ja joutuu kääntyyn takas samalla tiellä. Siks en kääntynytkä ennenku Eikkari ees vähä rentoutu. Siis jopa puolen tunnin päästä se jopa otti ne ekat käyntiaskeleet ja ravaski välillä oikeen rennosti ja oikeinpäin kiihdyttämättä .. siis ehkä viis metriä ;) Sillo kännyin siis takaspäin. Ei se missää vaiheessa hulluna yrittäny viedä enkä koko matkana kyl päästänytkä ku korkeintaan ihan hidasta ravia.

Meinas oikee huvittaa välillä et eihä me päästä koskaa takas ku koitin ottaa aina seis ja pari peruutusaskelta heti jos vauhti kiihty raviks luvatta. Elikkäs mentiin seis-paruutus-seis-wroooommm.. seis-peruutus-seis-wroooom... seis-peruutus-seis-ja taas mennään..

Sellasta jojoiluahan se oli. Kiihdyttää-jarruttaa-kiihdyttää.. Jarrut siis tavallaan pelas, viimeistään jos otti vähä kiukkusemmin, mut sama vauhti jatku heti ku päästi. Nii ja kyllähän se pyssää ja seisoo paikallaanki.. mut ei kävele ;)

Hraunarin kans kiaputtiinki sit kentällä.
Valmennuksen kotiläksyä tahkottiin edelleen ja yllättävän vakaalta tuo tuntu. Ja ehkä jotenki irtonaisemmaltaki. Varmaa teki hyvää se hypyttäminen ja juoksuttaminen..

Jankutusta

Kyllä se kävelis niiin hienosti kun vaan kävelis..

Taas tuntu Eikkarin ratsastimen siltä ku hakkais päätä seinään kun taas sai jankuttaa samaa vanhaa. Koko ratsastus tuntu olevan taas vain kiihdytyksiä ja jarrutuksia. Lisäksi vaivas joku aivomato kun herra oli unohtanu tyystin oikean pohkeen merkityksen. Koko ajan sukelsi sisälle eikä kuunnellu sisäpohjetta yhtään.  Kyllähän se rullautu ravaileen parin metrin voltilla oikein sujuvasti jos ohjasta vaan veti mutta mikäli taivutuksen halusi säilyttää niin isommalle voltille ei päästy kun sisäpohkeesta viis veisattiin.

Heti jos vaihto suunnan vasempaan (mikä on siis ennen ollu vaikeampi) niin missään ei ollu enää ongelmaa ja jopa maltto pidätteitäkin kuunnella. Oikeassa kierroksessa ei taas malttanut kuunnella. Vaikka otin paljon käynti-ravi-käynti siirtymisiä niin aina napsahti ylös käyntiin siirtymisessä. Tähän olis auttanu jos olisin saanu taivutettua sen oikealle siirtymisen aikana mutta heti kun otti oikeasta niin sukelsi samantien sinne eikä pysyny enää uralla (tai voltinkaan uralla) koska sekä pidäte että sisäpohje kaikuivat kuuroille korville. Kokeilin taas jos jonkunlaista konstia..

Lopulta parhaiten tuntu toimivan kun noudatin seuraavaa kaavaa:
Kun vauhti ravissa alko kiihtyä, tein normaalin pidätteen. Kun tämä ei aiheuttanut mitään reaktiota niin samantien käänsin nopeasti. Joko vaihtaen suuntaa tai vain 45 astetta tai tarvittaessa jäin ympyrälle hetkeksi kunnes hidasti ja keveni edestä. Heti kun oli paremmassa tasapainossa eli hidasti ja keveni, päästin suoraan, oli suunta sitten mikä tahansa. Kääntämisen tein siis niin että vein molempia käsiä käännöksen suuntaan. Näin ei kaula pelkästään rullautunut linkkuun vaan hevonen keveni helpommin edestä kun ei "sukeltanut" käännökseen.

Käytännössä kurvailtiin ympäri kenttää miten sattuu. Suoristus-käännös-suoristus-suunnanvaihto-suoristus-voltti tai pari-suoristus-suunnanvaihto..jne.. Suoraan ei päässyt yleensä montaa askelta kun piti kääntää tai vaihtaa suuntaa.  Tarkoituksena oli siis että kun tekee pidätten eikä siihen vastata niin en "rempaise" hevosta alas vaan saan sen toimimaan kuten haluan ilman taistelua kun käännään tietyllä tapaa nopeasti. Hevonen ohjelmoituu siihen että kun tulee pidäte niin kohta käännytään. Myöhemmin se siis alkaa reagoida jo pidätteeseen koska ennakoi käännöstä ja kevenee valmiiksi edestä. Sitten ei siis tarvitsekaan enää kääntää koska pidäte menikin jo läpi :)
Tätä harjoitusta tehdessä Eikkari alkoi pehmetä myös oikeasta kyljestään eikä enää kaatunu oikealle niin pahasti.

Loppukäynneille järjestin ohjelmaksi temmonvaihteluja. Siis välillä pätkä hyvin koottua käyntiä niin että hädin tuskin liikkuu ja on hyvin kevyt edestä. Siitä sitten normaaliin käyntiin, sitten lisättyyn käyntiin ja taas hidastus normaaliin. Sit taas koottuun jne. Lisättyä käyntiä Eikkari siis menee normaalisti mikäli siis kävelee puhtaasti eikä mee sitä humputuskäyntiä mikä on vähän ravin ja käynnin välimaastossa. Normaali käynti on Eikkarille tosi vaikeaa, siis kun pitäisi pysyä rentona. Sitä kun joutuu pidättelemään koko ajan jotta vauhti ylipäätään olisi edes sinnepäin. Nyt kyllä käveli lopuks ihmeen paljon puhtaasti ja rennosti.

Loppuviimeks siis kuitenki aika hyvä fiilis kun joku sentään toimi lopulta.

Juoksutusta ja esteitä ekaa kertaa Hraunarilla

Taas meinas tulla kiirus että ehtii hepat liikuttaan. Olis niin kiva joskus ihan kaikessa rauhassa harjata ja laitella ilman et juosten täytyy mennä.
Tais olla jotai vaikutusta eilisellä Eikkarin jyystämisellä kun tänään oli ihmeen kuulolla. Eilenhän tein loppukäynneillä pitkän aikaa käynti- peruutus- rentoutus-käynti harjoituksia. Siis sen pitkän koheltamisen jälkeen.. Sinänsä olikin oikeestaan hyvä että mentiin tänään pikanen kevyt ratsastus ku eilen oli sen verran rankka.

Hraunarin päätin juoksuttaa. En edes muista oonko juoksuttanu sitä liinassa ennen.. Joskus kokeilin vähän pitkällä riimunnarulla ja riimulla ja se kisko ittes irti.. ;) Pyöröaitauksessa oon kyllä juoksuttanu. Ajatuksena oli laittaa pari puomia ja sit tehä kavalettia tai pientä estettä. Hraunar ei oo siis ikinä hypänny estettä..
Suitset päässä näytti tuo kyllä pelaavan paremmin ku se riimussa juoksutus.. Juoksuttelin ensin puomeja ja sit laitoin pienen esteen. Ja jopas poitsu näytti tykkäävän. Kertaakaan ei tiputtanu.. no joo ei todella ollut iso mut olis se voinu enskertalaisena vetää vaik rähmälleen siihen. Tuppas vähä innostuu liikaakin esteen jälkee ja koitti ryysätä kiitolaukkaan ja pukitteli ;) Ehkä pitänee ottaa tää useemminki ohjelmistoon.
Kuva- tai videomateriaalia ei valitettavasti oo tarjolla ku en uskaltanu yhdellä kädellä pidellä (ja toisella kuvata) ku tosiaan välillä vähä ampu menemään..

Kirpakassa auringon paisteessa kohnotusta

Kirpakkaa pakkasta piti vielä tänään. Eikkarin sain kuitenki taas litimäräksi ja huuruun. Ja juu.. ei siis eteen tarttenu taaska ruoskia vaan tuli mullekin hiki kun jokatoisella askeleella sai taas koittaa muistuttaa maltillisesta ajonopeudesta. Sitä peruskauraa päntättiin taas päähän eli siirtymisiä ja jarruja. Koskahan alkais mennä perille...
Ympyrällä koitin ravissa pitää taas sitä kaavaa et aina kun vauhti kiihtyy niin pidäte ja sisäpohje pyytää sivulle niin että kevenee edestä ja odottaa. Ja taas mennään.. Sit ympyrällä myös otin siirtymisiä niin et 1/4 ympyrää ravissa ja 1/4  tai puol ympyrää käynnissä jne. Jos hösäs kauheesti käynnissä ni sit sitä vähä pidempään.
Oikeestaan puolen sessioo meni kohtuullisesti mut sit alko taas kauhee sählä. Välillä tuntuu et hakkaa päätä seinään ku joutuu tahkoo samaa kokoajan. Nomut sitäpä varten tääkin blogi on et huomais ja muistais et on edistyny kuitenki. Tarttee varmaan lisäillä tänne jotai alkukohnotusvideoita joskus.. ;)

Sekoitin mein harjotuksiin vähän western tunnilta opittuja ajatuksia. Tai sen tyyppisiä juttuja oon käyttäny ennenkin mut western tunnilla sama asia aukes mulle oikeestan vähän selkeämmäks. Enkä siis suoraan ihan samoja harjoituksia tehny mutta tietynlainen ajatuskaava oli samanlainen. Oon koittanu vahvistaa pidätteiden läpimenoa muillakin kuin ohjasavuilla.. ku ne toimiikin niin huonosti.. ;). Saatan käyttää siis pohkeita pidätteenäkin. Istunta kertoo hevoselle ollaanko menossa eteen vai taakse ja pohje antaa vauhdin. Tehtiin siis etenki loppukäynneillä paljon peruutuksia aina ku alko sähläys. Peruutuksen päätteeks Eikkarin pitää jäädä rauhassa seisomaan löysällä ohjalla ennenku pääsee jatkamaan. Jos otan pelkkää peruutu-eteen-peruutus-eteen ni kierrokset vaan lisääntyy.

Vasen takanen koittaa vieläkin kiukutella ja turvotella. Ei se ny ihan pinkee tukki oo mut vähän pullistelee kuitenkin. Siinä kun on vieläki/taas sitkeä rupi joka varmaan on tähän syypää. 

Eikkarin huurupylly

Hraunarin kans käytiin puksuttamas maastossa ja ihan jopa sovussa mentiin. Jostain syystä meil tulee aina erimielisyyksiä kun meen yhdelle tietylle metsätielle. Sil on kans niin kiiru et menee pelkästään taisteluks et mitä vauhtia mennään. Onhan sil toki tuolla toisellakin tiellä menohaluja mut ei tarvi yleensä niin paljoo asiasta vääntää. Ehkä se ei vaan kans haluu mennä tuol mettäs tai vaistoo mun hermostuneisuuden ku kyttään koko ajan näkyykö susia.. Sen puoleen tykkään enempi mennäkki tonne "isomman" tien suuntaan ku on aukeempaa ja asutustakin. Vaik eipä sekään täkäläisiä susia haittaa mut itteeni rauhottaa ku näkee ympärilleen. Koulubussikin tuli eestaas ohitse mut ei Hraunar siitä kauheesti perustanu. Vähän vaa pyssäs kattoon.

Hraunarin kans en siis viittiny mennä kentälle kun se oli vielä auraamatta ja vähän turhan pehmee tölttitreeniin. Harjoteltiin kuitenkin vähän samoja juttuja ku nyt on väännetty kentällä. Volttityöskentelyä ei tietty voinu samallatapaa tehdä mut koitin tasapainotella sellaisessa "hädintuskintöltissä". Välillä lisäsin tempoa ja jos alko painuu kädelle ni hidastin taas niin että keveni sitä kautta kun jäi keikkumaan taas sinne käynti-töltti rajamaille. Temponvaihteluissa taivutin tai asetin niin sain sen pysymään vakaampana.
Nyt on muuten Hraunarin suukin pysyny ehjänä kun se alkaa olla vakaampi muodon kanssa. Sil on nyt suora metallikuolain siis. Uskaltaisinkohan kokeilla jotain muuta välillä vai meneeköhän taas rikki..

Hametta testaamassa

Kuski näpertää jotain mut auringonnousu on aikas nätti

Vihdoin kuvia! Jeeee! :)
Näitä sit varmaa ripottelenki tänne seuraavat puol vuotta ennenku joku ehtii seuraavan kerran kuvaileen..
Ratsastin muuten sit ekan kerran tänä talvena lumella. Hepat on siis lomailleet muutaman päivän kun mul on ollu taas mahottomasti työkiireitä. Oon odottanut kaunista ja lumista ilmaa että saadaan tehtyä samalla vähän tuotekuvauksia ja tietysti saan samalla meistä ratsastuskuvia ;)

Kuski on ku pystyyn jäätyny ku pitää jarrutella joka toisella askeleella. Mut lämmin oli tos varustukses :)

Pakkanen pureskeli parinkympin hujakoilla ja olikin hyvä pistää tositestiin jo hetken aikaa mulla käytössä ollut Uhipin ratsastushame ja takki.. juu kyllä! Luit ihan oikein vaikka vähän vinkeeltä kuulostaakin. Uhipin takissa on tuollaiset erikoiset kädenlämmittimet ja sit tuo hame on ihan superfiksu idea!

Kyl aluks epäilytti mahtaako tämmöne vilukissa noilla asteilla tuolla hamosella tarjeta. Naama oli kuitenki ainoo mikä jääty. Hamosen teknistä toimivuutta oonkin jo tässä testaillu jonkun aikaa. Pari juttua mua eniten aluks epäilytti.

Epäilyt

1. Meneekö ruttuun persiin alle ikävästi? 
2. Naarmuttaako vetskari satulaa? 
3. Hiertääkö vetsari jalkaa jos on sen alla? 

Havainnot

1. Kuvista päätellen taittuu joskus hiukan persiin alle mut en todellakaan oo sitä huomannu! Tuo on tositosi pehmeää materiaalia kaikenkaikkiaan niin että hädin tuskin huomaa et on mitään päällä. Mua siis haittaa yleensäkin hirveesti jos esim. takin helma menee peffan ja satulan väliin. 
2. Mul on Bagarin koulupenkki joka on ihan älyttömän pehmeää nahkaa. Ei oo tullu minkäänlaista jälkee.
3. Toi materiaali on niin untuvaista et enpä mitään hiertämistä ole havainnut, edes vetskarin osalta.

Tota ratsastushametta on tullu käytettyä myös tallihommissa ku on kätevä heittää vaikka sisäverkkareitten päälle ku käy iltatallissa. Ei suttaannu housut ja tarkenee. Jos taas tulee tallihommissa kuuma ni on kätsä nypätä pois ku ei tarvi riisua kenkiä että saa revittyä toppahousut jalasta.
Mä oon niin in lööv mun hamoseen! :)

Pönötystä.. etenkin kuskin osalta..

Lisäilyn yritystä..

Lunta ja susia

Tänään olis ollu varsin mukava ilma ratsia mut olin jumissa sisähommissa tai yksin tuon nuorimmaiseni kanssa koko päivän. Aamulla tuli jopa napattua kamera matkaan, siis ihan oikea kamera eikä luuri! Hepat oli vähän pörheenä varsinkin kun vähän yllytti ja napsin varsoista häntä tötteröllä kuvia. Eikkarikin vähän innostu jolkottelemaan.
Tallissa tuli puuhailtua kyllä tuon pikkuneidin, Nea 3v. kanssa. Kävin taluttamassa Neaa tuolla meidän minihevostamma Donnalla pikku lenkin.

Olis kyl ollu muuten kiva mennä lumiseen metsään leppoisalle maastolenkillekin mut A: en ois tänää päässy/ehtiny ja B: siel on susia!

Eilen illalla kun tultiin keskustasta kauppareissulta, käytii samalla huviks kieppaamassa vähä pikkuteitä pitkin lenkki. Käytiin nimenomaan kattomas näkyykö jälkiä nyt ku lumi tuli. Lunta tuiskutti sillon siis edelleen tuulen kanssa eli ihan tuoreita jälkiä olikin vaan mahdollista nähdä. Oltiin n. 3km meiltä kun vastaan tuli auto ja siinä samassa näky pitkin tietä isoja tassunjälkiä. Pysähdyttiin ihan pari sanaa vaihtamaan ja vastaantulija sanoi että neljä sutta on mennyt tästä ihan just ja peura oli juossu niitä karkuun.
Jatkettiin matkaa ja lunta tuli niin että tämän vastaantulleen auton jäljetkin oli jo hiukan lumiset. Neljän suden jäljet meni pitkän matkaa sitä tietä pitkin. Sit huomattiin et tiessä oli vielä tuoreemmat jäljet! Ne ylitti tien ja jotkut jäljistä oli sen vastaantulleen auton jälkien päällä ja niistä näki että olivat tuoreemmat kuin se auton jälki.. missattiin se susilauma siis ehkä vain sekunneilla tai ainakin vajaalla minuutilla.. Ja ne jäljet kääntyivät siis meillepäin..
Että semmosta taas.. ei siis tosiaan oo eka kerta..

Eikkari tänäaamuna. Loimessa kiva kura/jääkerros..
Eikkari asuu yleensä siis pihatossa mut jätin ton loimen päälle kuitenki ku oli tota myräkkää.

Myräkkää

Voi myrsky.. tänään ei tullu mieleenkään koittaa minkään nelijalkaisen kyytiin, en edes polkupyörän.. Sen verran ryski tuuli etenki siihen aikaan kun olisin voinu ratsastaa.
Eikkarin vasen takanen on sit vuorostaa aika tukki kun piti kokeilla uusia suojia (taas) jos olis toimivat.. Ne siis valahti hiukkasen alas ja taashan se sai sit jotenki vuohisen auki. Itseasias en ees varsinaista haavaa löytäny mut verta kylläkin.. Ja just ku toi kinttu oli melkei parantunu ni se on paksu taas. Kaikki muut kintut (polvineen) sentään on nyt vaihteeks lähes rutikuivat.

Eilen juoksuttelin Eikkaria mut se oli outo.. Siis alkuun näytti et se ontuu oikeaa etusta, joka on kaiken aikaa ollu kuiva ja muutenki kunnossa. Siinä ku tutkailin mistä ja mitä se ontuu ni alko tuntua ettei enää juur onnukaan eikä lopuks ontunukkaan. Jos olikin vaan joku jumitus.. Kun lähinnä se oli sellasta lyhyemmän askeleen ottamista. Mitään aristavaa, lämmintä tai turvonnutta kohtaa en löytäny mistäänpäin. Onhan toki mahdollista että oireilee sitä kautta vasenta takasta. hmm..

Wanha kuva... Lumi on ihan kiva elementti kunhan sitä ei tuu vaakatasossa ja mönkkäriä mul on ikävä.. Sil oli nii kiva liikutella heppojakin..