Mää ite

Liisa ja minihevosori Yazz

Liisa  Leppänen

Pitkällä kolmenkymmen paremmalla puolella puksuttava perheenäiti. Yrittäjä joka joskus toivoisi olevansa ihan tavallinen yksityinen pieni ihminen. Hevosalan ammattilainen joka on jättänyt talliyrittämisen taka-alalle keskityttyään toiseen yritykseensä, Viljar Shopiin. Hevosalaa kyllä toki sekin ;)

Haaveilin että voisi joskus isona ihan vain harrastaa hevosia, ettei tarvitsisi tehdä sitä hommaa niska limassa eikä kaikella tarvitsisi olla jonkinlaista taloudellisa funktiota. Että voisi pitää hevosia ihan itseään varten, ja harrastaa. Niinkuin joskus kauankauan sitten.. Kun tallitoiminta supistettiin harrastetasolle, ei aikaa vain tunnu irtoavan siihen harrastamiseen..

Haluaisin harrastaa vähän jokaista hevosurheilun lajia mutta ajan ja rahan puute tunnetusti rajoittavat harrastuksia. Nuorena väännettiin koulua ja esteitä ekat vuodet, sitten vei askellajiratsastus seuraavat yli 25 vuotta mukanaan. Se onkin pysynyt päälajina edelleen mutta välissä on kokeiltu mm. valjakkoajoa ja westerniä. Hevoslinjalla koulussa tutustuin myös hiukan ravimaailmaankin ja pari ravuria on ollut myös kauan sitten omanakin.

Jokainen saa mielestäni tehdä sitä mistä tykkää mutta toisten lajien väheksyminen osoittaa mielestäni henkilön tietämättömyyttä ja kapeakatseisuutta. Eri lajeista voi saada oppia ja ideoita toiseen lajiin. Hevonen on hevonen kuitenkin joka lajissa! Jotta voi oppia, on oltava nöyrä ja avoin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti