Sopivien takasuojien etsintää

Meillä on etsinnässä sopivat takasuojat..
Eikkari kompuroi välillä takajalkojen kanssa niin että astuu "yli". Kavio ei siis suoristu alle ennenkuin astuu päälle. Veikkaan että johtuu siitä kun on vielä niin lihakseton vempula vaikkei nuori olekkaan. Tavallaan kuitenkin ratsastuksellisesti nuori. Tuo on kyllä vähentynyt koko ajan mutta aiheuttaa tiettyjä hankaluuksia suojien valinnassa.

Mikäli suojassa on vähääkään kovempi alareuna niin kompuroidessa kantapallo/vuohiskuoppa törmää suojan alareunaan ja nirhautuu auki.

Näitä ollaan kokeiltu:

C.S.O. Geelisuojat

Todella näppärät käyttää ja ihanat suojat mut tulee sen verran taakse ja alas et osuu jotenki E:n kompuroidessa kannoille.. Käytän kyl usein saman mallin jännesuojia edessä. Niis on kans toi näppärä kiinnitysjuttu.

C.S.O. Geelisuojat

Globus Tekna anatomiset suojat

Kätevät laittaa tämmösen laiskemmankin ja näyttävät suojat. Tosin mul on kyl nää mustana arkikäytössä. Mut sama juttu ku edellisissä.. :(  Käytän myös näistä saman mallin etusuojia kyl..

Globus Tekna anatomiset takajalan suojat

Norton Air-Pro-Tec neoprensuojat

Nää ovat olleet todella ihanat suojat eikä näistä auennut vuohinen/kantapallot. Ainoaksi hankaluudeksi osoittautui se että Eikkari kolhii sen verran vuohisen sisäreunaa että tuo sisäpuolella oleva tarra kuluu aika pian poikki..

Norton "Air-Pro-Tec" neoprensuojat.

Pintelit

Noh.. sitten on tietty pintelit.. Ne ei hierrä ja toimii sinänsä. Ainoa ongelma niissä onkin käyttäjän laiskuus..

Norton nahkavahvisteinen neoprensuoja

Nää on neoprenia mut "kulutuspinta" on kuitenki vahvistettu nahalla. Kestää siis hivutteluakin vähä paremmin ku pelkkä neopreni eikä oo tarraa tuossa sisäpuolella. Kiinnitys näissä on tuplatarralla eli varmasti kyl pysyy. Ainoo et ku on tälläne hyvinkin laiska ihminen näpertämään niin yksinkertanen tarra olis helpompi toki laittaa.. vaikka parempihan tuo tuplatarra on.
En oikeastaan ole ihan varma onko nämä tarkoitettu varsinaisesti etusiin mutta kokeilin niitä kuitenkin nyt taakse..

Eikkarin takasissa näyttivät tältä

Tuossa edessä on jousto

Tästä näkee mihin Eikkari kropsii

MUTTA.. näistä ei siis tullu mitää hiertymää mihinkä! jess! :)

 

Pikapostaus

Vihdoin on Eikkarin takanenkin ainakin alkanut pehmentyä. Ei ole siis enää tukki vaan löysempää nestettä. Kävin pikaisesti vähän kävelemässä ja hiukan hölköttämässä ja yllättävän kuulolla herra olikin... siis Eikkariksi ;) Otin käynnissä taas lyhyitä kokoamisia ja se tuntui vähän auttavan hillitsemään hosumista käynnissä.
Ehkä tästä kohta vois alkaa töihin..

Kombipintelitestausta

Joustofroteepatja, tuplatarrakiinnitys

Siitä on aikalailla tarkalleen ikuisuus kun oon vääntäny pinteleitä viimeksi.. Nykyään tuntuu olevan vain noita tarrakiinnityksellä olevia malleja. Mä oon vähän skeptinen niitä kohtaan.. Tosin kaipa nekin toimii kun osaa laittaa ne oikein. Eniten mua mietityttää kun se tarra tulee sit vähä siihe kohtaan ku sattuu tulemaan, vaikka sisäpuolelle. No siis saahan sitä kikkailtua vähän toiseen kohtaan mut pitää vähän purkaa ja kokeilla taas uudelleen.. Se kun oli niin helppoo ennenvanhaan ku kääräs vaan edellisen kerroksen alta ja toisen kerroksen lippa päälle ;) Niin ja juu voihan tarranki päälle käärästä toisen kerroksen mut se ei oo iha niin helppo peittää ku käärästy häntäpää.

Kombipintelit

No mut eikun tutustumaan mulle uuteen ihmeellisyyteen eli kombipinteliin. Siis semmoseen jossa on patja itse pintelissä mukana. Testasin paria mallia. Toinen (ylempi kuva) myös patjaosaltaan (joustofrotee) joustava pinteli jossa kiinnitys tuplatarralla. Toisessa (alempi kuva) patjaosa paksua foamia joka ei juuri jousta (turvallinen käyttää). Tässä on tarranahakiinnitys eli sellainen joka pujotetaan lenkin läpi ja tarrataan takaisinpäin kiinni.

Testi 1. Joustamaton foam patja

Joustamaton paksu foam patja, tarranauhakiinnitys

Ensin testasin tuota joustamattomalla foam patjalla olevaa mallia.
Vähän aikaa piti miettiä ylipäätään mistä kohtaa lähtisi käärimään. Kombipintelissä kun ei toiminutkaan perinteinen kaava keskelta alas ja sit ylös. Patjaosahan jäi silloin vain alaosaan. Piti vähän keskittyä että sai sen asettumaan tasaisesti kun on sen verran paksu ja koska ei jousta, ei asetu niin jalan myötäisesti. Keksin että kääriminen piti aloittaa yläreunasta (tähän voi vaikuttaa toki hevosen jalan kokokin..) niin että alareunaan päästessä patjaosa olisi käärittynä ja alkaa pinteliosa. Sitä sitten rullattii ylös. Tämähän oli se tarranauhamalli ja sen saakin kiristettyä napakasti (ei tietenkään hampaat irvessä kiskota!) Lopputulos näytti vähän möykkyiselta mutta syynä voi toki olla näihin tottumaton käärijäkin.. Jalassa nuo kuitenkin pysyivät :)

Testi 2. Joustofroteepatjallinen pinteli

Seuraavaksi testasin tuota joustofroteepatjallista mallia.
Nyt olinkin jo oppinut mistä kääriminen pitää aloittaa.. Tämän patja on paljon ohuempaa. Se asettui mukavasti ja tasaisesti myös jouston ansiosta. Tässä on se puoli myös että pitää olla tietysti tarkkana ettei tällaisin kokonaan joustavia paketteja vedä ihan hullun piukkaan. Mukavasti se kääriytyi ja näytti siistiltä ja tasaisesta. Tuplatarrakiinnitys on leveämpi ja pysyy varmasti myös kiinni. Tarrapää siis taitettiin kahden tarran väliin kuten joissakin tarrabootseissa. Viimeisen kiepin kireyttähän ei tässä kauheasti voi säätää ja se vähän mietitytti. Siis jos kyseessä onkin sirompi jalka niin jääköhän löysäksi. Kovin piukkaan se ei nytkään suokin kinttuun mennnyt mutta napakasti se siinä myös pysyi ratsastuksen jälkeenkin.

Suosikki?

Tykkäsin henk. koht. enempi tuosta joustofroteepatjaisesta. Oli kyllä helpompi laittaa kuin patja ja pinteli erikseen. Mä en muuten ole kyllä kovin pintelinkäärijätyyppiä kun kaiken pitäs käydä nipsnaps nopeaan ;)

Jälkipäivitys

Jatkoin testiä vielä toisena päivänä ja onnistuin käärimään molemmat nyt jo tasaisemmin. Käärin toisen mallin takasiin ja toisen etusiin. Nyt tuo paksulla joustamattomalla patjalla olevakin kääriytyi ihan tasaisesti kun olin keksinyt idean miten se kuuluu laittaa ;)

Joustofroteepatja ja tuplatarrakiinnitys

Joustamaton foam patja ja tarrahihnakiinnitys. Tämäkin kääriytyi nyt tasaisesti kun käärijä oli vähän harjoitellut ;)

 

Lisää reikiä..

Eikkarin vasen etunen oli laskenut aika hyvin, polvessa oli hiukkasen pehmeyttä. Ei se rutikuiva ollut mutta sellainen normaaliksi laskettava. Vasen takanen taas oli melkein yhtä paksu kuin eilenkin.. Ja sitten tein taas yhden reikälöydön lisää. Vasemman takasen kintereen päässä oli sit uus pieni palkeenkieli :/ ..perskeles.. Se ei ollut vielä ainakaan turvonnut tai kuuma mutta kylmäsin/lutrasin ja puhdistin sen hyvin.

Päätin käydä liikuttamassa hyvin kevyesti. Kun nuo jalat vähän impparilta näyttäisivät niin käsittääkseni olisi kuitenkin hyvä vähän liikutta kuitenkin. Taas tuppas aluks oleen kovin kiiru käynnissä mut suht käynniksi luettavassa askellajissa onnistuimme pysymään. Järjestin sählälle kovasti ohjelmaa niin alkoi rentoutua. Pari muuta ratsukkoa oli myös kentällä ja Eikkari tuntuikin rentoutuvat oikein harvinaisen hyvin. On ERITTÄIN harvinaista että saan ratsastusseuraa kun useimmiten ratsastan viikolla aamupäivisin. Pari muutakin kertaa olen joskus ollut samaan aikaan muiden kanssa kentällä ja silloinkin Eikkari on keskittynyt paremmin kuin normaalisti.

Ei se siis yksinään mitenkään huutele muiden perään ja lähtee kyllä pihasta muiden luota ihan kyselemättä. On siis kaksi vaihtoehtoa: Joko kavereiden olo kentällä rauhoittaa sitä tai sit tämä johtui sellasesta muutoksesta et sil oli tänää gramaanit.. Onhan sillä ollu ennenki ne wien sivuohjat mut oon pitäny niitä toosi löysällä, lähinnä hätävarana. Niitä kun ei voi tilanteen mukaan säädellä ratsastuksen aikana niinku gramaania.
Jospa seuraavan kerran sidon toisen hepan kentäntolppaan ku meen ratsiin.. ;)

Ihan hetken kokeilin ravata ja E venutti oikein alas rennoks lönkytellen! Wooou! Täytyy tosiaan testata johtuko tänpäivänen tilapäinen mielenhäiriö grammareista vai kavereista...
Ratsastin kaikenkaikkiaan vajaan puol tuntia ja lähinnä siis käyntiä. Tehtiin aluks kokoamis- /odottamisharjoituksia. Kerran tai kaksi joka sivulla hidastin käynnissä muutamaksi metriksi niin että hädin tuskin liikkui eteen. Loin rauhalliseen tahtiin maiskautuksilla sekä pohkeella hiukan painetta jotta se keveni kädeltä ja nosti selän ylös kävelleen takaa paremmin alle. Siitä pyrittiin rauhallisesti vapauttamaan rentoon käyntiin. Tuosta kun vain myötää niin Eikkarihan painaa kaasua samantien kuin höyryjuna joten se pitää päästää pidempään käyntiin hyvin varoen. Täytyy sanoa sille "käääveele" ja tehdä puolipidäte heti askel "vapauttamisen" jälkeen.

Se keskittyi jopa niin hyvin että onnistuimme pituushalkaisijalla vaihtelemaan sulusta toiseen (oikeasta vasempaan jne.) ja avosta sulkuun. Vähän testailin sitä mihin se pystyy kun viitsii keskittyä edes hiukan.

Lutrasin taas jalat kylmäks ja lätkäsin vielä savet päälle.. Jännityksella odotetaan miltä näyttävät huomenna tai illalla.. myös se kinner..

Voihan tukki

Eikkarin polven turvotus oli jo eilenillalla laskenut hiukan mutta silloin jo näytti että nesteet oli valahtanu alaspäin.. No aamulla koko vas etusen sisäpuoli oli sit tukkina :/ Ja sit se takanen joka turvotteli kans hiukan, oli aika paksuna kans, siis ei enää niin pehmeää nestettä ku eile. Siis molemmat vasemman puolen jalat sai kylmäykset aamutuimaan. Vähän nyt tuntuu siltä et mahtasko olla imppari iskeny sit..

Hraunarin kanssa kiikunkaakun

Hraunarin kanssa sit koitettiin taas tänään muistella valmennuksessa tulleita kotiläksyjä.
Tuntuu et aina kestää jonkun viikon et oikein kunnolla valmennuksen jälkeen sisäistää miten joku harjoitus tehdään ja miten se oikein toimii. Koitin pitää kädet hyvinkin passiivisena. Mä oon sellanen ylinäpertäjä ja sain mm. läksyksi passivoida mun käsiä. Yleensähän lähtee heti pelaamaan käden kanssa jos hevonen tulee liikaa kädelle. Nyt piti koittaa irroittaa hevonen ohjalta (tai mikä tahansa on ongelmana minkä syy on epätasapaino) viemällä se oikeaan tasapainoon vaihtamalla äkkiä suuntaa tai kääntämällä voltille niin että molemmat kädet siirtyvät sisäpuolelle ja odotetaan että hevonen löytää tasapainon itse = taipuu kyljestään ja etu- ja takajalat kulkevat samaa uraa. Toki annetaan sisäpohkeella signaali mennä ulospäin/taipua voltilla. Ei lähdetä kuitenkaan sillä taistelemaan. Jos/kun hevonen kaatuu sisälle niin antaa kaatua ja pienennetään vaan ympyrää niin että väsyy pienellä piipertämiseen ja haluaa itse ulos = isommalle ympyrälle jolloin siis taipuu ja kylki pehmenee.

Suunnan vaihdossa tai voltilla välillä tunsinkin että hevonen keveni kun taipui ja tuli tasapainoon. Samalla se oli tavallaan tasapainoilua töltin ja käynnin rajamaastossa. Kun ympyrä pieneni riittävästi tai tehtiin napakka suunnanvaihto, hidastui myös vauhti, hevonen joutui odottamaan, eli siis tuli oikeaan tasapainoon ja keveni edestä. Siinä rajamailla kiikkuessa hevonen joutui työskentelemään kovasti koska ei voinut kaatua silloin etupainoiseksi, siis jos ratsastaja oli hereillä ja kieppas ympäri heti jos meinas kaatua eteen. Siksi hevonen tietysti koitti joko hidastaa tai kiihdyttää.
Se on vähänkuin mäenharjalla taiteilua. Jos menet liikaa eteen, vauhti kiihtyy ja hevonen tulee kädelle ja etupainoiseksi. Jos hidastat liikaa, hevonen siirtyy käyntiin. Siinä harjalla pitäis pystyä keikkumaan ni olis hyvä.
En tiedä oonko ymmärtänyt lainkaan oikein mutta koitan tätä kirjoittaa siksikin että käsittäisin itsekin asiaa paremmin.

Lopuks harjoteltiin niitä laukannostoja. En kyllä nyt saanut yhtään toimimaan nostoja niinku olis pitäny harjotella. Hevonen vaan alko kiehua ja käydä hiilenä. Päädyin tekemään nostoja kuitenkin keskiympyrällä ja siinä ne sujuikin jouhevammin. Otin puoli kierrosta laukkaa ja puoli kierrosta tölttiä vuorotellen. Joskus kieputin pienempää volttia siihen väliin että sain parempaan tasapainoon töltissä ennen laukkaa. Oikea laukka tuntuikin yllättävän vaikealta nostaa. Laukka sinänsä ei ollut vaikeaa oikeaan mutta väärää tarjottiin usein. 

Letkuttelua..

Ei tuo Eikkarin polvi aamullakaan paksumpi ollut muttei kyllä pienempikään. Letkuteltiin kylmällä aamutuimaan ja samalla kylmäyksen/lutrauksen sai vasemman takajalan pikku reikäkin. Vuohinen tuntui sielläkin hiukan turvottavan ja löysin kuran seasta pikkuisen reijän. Varmaan joku kaveri tallannu kintulle kun oli sellasessa paikassa että aika akrobaatti saa olla jos itse siihen osuu. Jos nyt letkuttaminen voi koskaan mukavaa olla niin ainakin mukavampaa kun on hepo joka seisoo rauhassa sen ajan. Eikkari ei liikauttanut evääkään koko toimituksen aikana. Puhalteli vaan välillä mun naamaan ja koitti katsoa mitä mä puuhaan.

Pattipolvi

Valmennusreissun jälkeen kotona odotti sitten pattipolvi-Eikkari..

Vasemman etupolven yläosassa, hiukan ulkopuolella, on nestettä. Vähän polven yläpuolella on vanha naarmu josta ei vuotanut mitään ainakaan silloin kun se tuli. Nyt siinä näkyi hiukkasen verituhrua. Oisko saanu tammalta sitten osumaa kenties.. Ei tunnu aristavan sitä eikä ontuvan. Toissapäivänä päätin ratsastaa kevyesti, lähinnä siis kävellä ja katsoa meneekö pahemmaksi vai paremmaksi. Seuraavana päivänä se oliki itseasiassa hiukan parempi. Eilen se vaan tarhaili ja tänään päätin ratsastaa taas kevyesti. Ei se polvi oikein kuumakaan ole.. eikä kova. Semmoinen pehmeä se on.. hmm.. Vauhtia tuo ei ainakaan hidastanut.. ;)

Pattipolvi

 Niin.. ratsastaa kevyesti.. siis juu vauhtia ei tuo polvi todellakaan tuntunut hidastavan. Koitettiin vähän ravailla rennosti ja kävelläkin mut vähän tuppas kiiru vaan oleen.. Tuloksena tämä:

Tuli siis taas vähän hiki... ja pisti taas miettimään sitä klippausta..

Tilannepäivitys illalla:

Polvi oli musta hiukan laskenut mut pikkasen lämmin sisäpuolelta.. Ehkä olis kuitenki paree antaa lepuuttaa jalkaa hetken..

Jippii mä onnistuin lisäämään tuon "toiminnot" jutun viestien perään! :)
Nyt voitte siis klikkailla mitä tykkäätte mistäkin raapustuksesta!

Tänään sai molemmat hepatukset vapiksen. Hraunarin eilinen valmennustuntikaan ei ollu fyysisesti nii raskas et olis tänää tarttenu sen puoleen välttämättä liikuttaa.

Alkaa ahistaa tuo Eikkarin päivä päivältä rehottava turkinkuvatus joka on näillä ilmoilla niin epäsiisti. Varsinkin kun hikoaa litimäräksi ja littaantuu siihen muottiinsa loimen alla.. Hraunar on vielä siisti..tosin se onkin jo klipattu kolme kertaa.. Senkin kuontalolla alkaa kyllä olla paksuutta jo taas. Siksi mietin osaklippausta vielä. Nyt jos klippaa niin voi olla et seuraava mikä kasvaa on sit kesäkarva. Eikkarin aattelin klipata vaan osittain jos klippaan.

Ja tän postauksen kohdalle voitte sit hyvällä omallatunnolla ruksata tuon "tylsä" kohdan..:)

Maajoukkuevalmennus Hraunarilla - toka päivä

Tänään oli vaan yks tunti. Tehtiin aluks ravityöskentelyä kun Hraunar takoo ravissa välillä aikalailla. Haettiin tasapainoa samalla tapaa ku eilen ja otettiin väliin lyhyitä räväköitä laukkapätkiä (yks pitkä sivu) jotta eteenpyrkimys säily. Välissä työstettin tölttiä ja lopuks harjoteltiin laukannostoja. Hraunar tuppaa jättään takaosaa jälkeen etenki laukassa. Harjoiteltiin nostoja niin että aluks tölttäsin ihan pienellä ympyrällä lyhyen sivun päädyssä esim vasempaan.. Kun tulin kohti päätyseinää, vaihdoinkin nopesti suunnan oikeaan (uralle), myötäsin sisäohjan ja nostin laukan. Tuossa suunnan vaihdoksessa, aidan tukiessa, hevonen kevenee siinä hetkessä edestä ja sitä voi käyttää hyödyksi nostossa ja takaosan aktivoimiseksi.
Aika vaikea selittää taas näitä kirjoittaen.. ;)

Sit olis taas paluu arkeen..

Maajoukkuevalmennus Hraunarilla - eka päivä

Eka valkkatunti Hraunarilla takana. Pitääkin kirjotella tänne ni vois itekki muistaa mitä käytii läpi.. Kokeilen päivittää tätä tämmösen kännysovelluksen kautta :)

Vähä jänskätti mitä valmentaja sanoo mut oltiin kuulemma tehty kotiläksyt :) Hraunar oli kaikenkaikkiaan vakaampi, myös siirtymisissä. Otti myös pidempää askelta takaosalla. Joten eikun seuraavaan asiaan. Alettiin työstää iiiihan hidasta tölttiä, melkein käyntiä. Niin et se hädin tuskin tölttää mut liikkuu vakaasti kuitenki eteen. Nythät Hraunar on vähän epävarma kuulusko töltätä vai mennä käyntiä. Tarkoitus olis pysyä melkein välimuodossa.

Välillä se meinas kaatua kädelle ja mennä kuolaimen alle. Ei ollut silloin tasapainossa. Mä tuppaa sillon reagoimaan heti ja räpeltää jotain kuten nyppiin sitä irti tai ylös. Pitäisikin vaan odottaa että se pääsee itse tasapainoon. Voi kyllä esim hidastaa tai kääntää tai jotain auttaakseen sitä tasapainoon mut ei alkaa räpeltää ohjilla heti niinku mä tuppaan tehdä.. Mun on niin vaikee antaa käsien vaan olla. Tosin oli mun kädet kuulemma vakaantunu nyt mut edelleen saa asiaan keskittyä.
Jatketaan siis tästä seuraavalla tunnilla tänään.

Toka valkkatunti
Aika hyvä fiilis tokan tunnin jälkeen :)
Sain mielenkiitoisia ideoita.
Mentiin siis sellaisella kaavalla että ensin mentiin sitä niukinnaukin tölttiä. Heti jos Hraunar alkoi painaa kädelle, mennä kuolaimen alle tai tahti muuttui epäpuhtaaksi, eli toisinsanoen ei ollut tasapainossa, käännettiin ympyrälle tai vaihdettiin suuntaa.

Ympyrällä pysyttiin niin kauan että kylki pehmeni/taipui. Pääasia oli siis kyljen pehmeys, ei kaulan taipuminen. Sisäapuja sai toki käyttää mutta vain pehmeänä singnaalina. Ei siis lähdetty potkimaan sisäpohkeella jos ei taipunut.

Ohjasapuina johtava sisäohja ja ulko-ohja tuotiin myös kaulan ulkopuolta vasten. Käytännössä siis voltille kääntäessä siirrettiin molemman kädet voltin puolelle. Siis voltilla oikeaan molemmat kädet siirrettiin oikealle.

Jos hevonen kaatui sisälle, piti pienentää volttia ja odottaa.. Hevonen tulisi väsymään pienellä voltilla olemiseen ja haluaisi itse suuremmalle voltille.. ja kas.. taipuikin yhtäkkiä ihan itse :) Tuolla nanosekunnilla piti päästää hevone suoraksi = palkinto.

Pikkuhiljaa lisättiin tempoa eli vaikeusaste lisääntyi myös. Jos tuli ongelmia niin käännettiin yllä olevan kaavan mukaan voltille ja pysyteltiin hetken pidempään siinä temmossa ennenkuin kokeiltiin taas nostaa tempoa.

Lopuksi kokeiltiin tätä myös ravissa. Ohja sai olla aika löysällä. Tällöin tietenkin Hraunar pyrki lisäämään tempoa ravissa. En saanut puuttua tähän suoralla pidätteellä vaan käännettiin ympyrälle kuten aiemmissa harjoituksissa jolloin vauhti hidastui. Kun kylki myös pehmeni ja hevonen oli tasapainpssa,päästettiin hevonen taas heti suoraksi.

Huomenna vielä yksi valmennustunti :)

HUOM! Näitä sepustuksia ei saa sitten ottaa absoluuttisina totuuksina ja ohjeina. Kaikki harjoitukset täytyy tehdä hevoskohtaisesti ja näissä asioissa on niin paljon pieniä tärkeitä yksityiskohtia joita ei pysty selittämään kirjoittaen ja voi ymmärtää väärin. Ja olen mäkin voinut ymmärtää nämä väärin ;)

Löysäilyä ja pakkomielteitä

Eilisen laukkuutuksen jäljiltä oli tänää vuorossa kevyempää jumppaa Eikkarille. Sehän on siis aina ihan vaahdossa noitte laukkaharjotusten jälkeen..  Yllättävän ok se oli. Toki oli hoppu mut silti sellane suht nomihoppu Eikkarille. Ois voinu olla laukkapäivän jälkee iha mahotonki. Käynti-ravi-käynti siirtymisiä ja taivvuttelua taas ohjelmassa Outo harvinainen valoilmiökin pilkahti sumuisessa aamussa.. Pakkas jo ihan näköö haittaan.

Mietin tänään taas et onkohan muilla tämmöstä pakkomiellettä et ei voi ratsastaa kentällä jos siel on kakat jossai uralla.. :) Mä en yksinkertasesti pysty ratsastaa paskojen päältä! Ei niitä sit enää saa kerättyy ku ne leviää murusiks ympäriinsä ja kentä pohja huonontuu pikkuhiljaa mitä enempi paskaa jää kentälle. Eikkari yleensä vääntää tortut muutaman ekan kierroksen aikana joten koitan alkukäynneillä pysytellä sellasis paikois ettei paskat haittais.. ;) Kuten uran sisäpuolella. Sit ei ehkä tarttis kerätä heti..

Hraunarin kanssa käytiin pitkästä aikaa maastossa. Verryteltiin vähän huomista valkkaa varten. Kauheen jäykkis oli taas alkuun käynnissä ja aika pian lähdinki verrytteleen kevyes ravis sitä. Sit pian kävelikin jo irtonaisemmin. Suora kuolain oli taas suussa ja yllättävän ok toimi nyt sillä maastossakin.. ja pysy jopa hanskassakin ;) Töltissä pidin aika paljon taivutettuna avossa ja välillä toki suoranakin. Voi että kun näkis miten se ny menee.. Välillä oon epävarma pitäskö vaatia enempi vai onko nyt riittävästi. Joskus hämää tuntemukset niin paljon verrattuna siihen miltä se oikeesti näyttää. Kyllähän tuon kaulan jä pään muodon suht ok näkee mut kropan painopiste ja käyttö olis tosi kiva nähdä.. ja sehän olis se tärkein.. Tylsää kun on aina täysin yksin ni harvemmin saa ketään kuvaamaan :(

Huomenaamulla sit pariks päivää valmennukseen :)

Ja älkää luulko et mä jaksan sit jatkossa joka ikine päivä kirjottaa.. ;) Tiedän et tulee varmasti taukoo ja välejä tähän rustaamiseen.. jos vanhat merkit paikkansa pitää..
Ja nyt siis oon parisen päivää varmaanki koneeton..

Juttelua ja laukkatreeniä

Iski joku ihme päähänpisto ja piiiitkästä aikaa jaksoin räpeltää Eikkarille takasiin pintelit. Ja siis ihme kyllä ne pysy jopa loppuun asti kintuissaki :) Normisti käytän yleensä tarrattavia neoprensuojia. Eikkari ku tuppaa välillä klompsimaan takasten kans niin et astuu "yli" eli ei suoristakaan jalkaa loppuun asti ennenku astuu päälle. Jos sil on sit mitä tahansa muuta ku noi neoprensuojat tai pintsut ni suoja raapasee vuohishuopan/kannan auki kun törmää siihen ton kompuroinnin aikana. Kompurointi on kyl onneks vähentyny koko ajan. Veikkaan et johtuu vähän siitä ku nuorillaki hevosilla usein eli on vähän löysä eikä oo lihaksia vielä tukemassa.

Suunnitelmissa oli eka ratsastaa ja lopuks laukkuuttaa liinassa. Ongelmana on yleensä etten muista ottaa liinaa mukaan kentälle.. No nyt ku muistin sen ni nappasin liinavyyhdin sen riimuun kiinni roikkumaan ihan heti etten varmasti unohda ;) Ja kun sain satulan selkää ni laitoin sen siihe roikkuun..

Alotettiin taas perinteisesti käynnin etsinnällä.. Alotinki nyt heti oikeeseen kierrokseen eli siihe mikä eilen tuntu vaikeelta. Suurempaa ongelmaa ei ny ollu.. mitä ny ainanen normaali hoppu. Tehtiin paljon käynti-ravi-käynti siirtymisiä. Ihan muutama askel (3-5) siis ravissa ja käyntiin. Aika pian se olikin oikein kivan tuntunen ja otettiin jopa temmonvaihteluita ravissa, suht onnistuneestikkin. No hidastuksissa tuppas muoto nouseen mut hidasti sinänsä muuten ok.

Eikkarihan siis yleensäkin pysähtyy paremmin kuin hidastaa käyntiin. On siis vähän tökkivää mein meno kun se on joskus sellasta kiirus-seis-kiirus-seis jne. Se kyl on aika hyvin alkanu ymmärtää sanan käynti tai kävele. Se toimii siis joko rauhoittavana tai eteenajavana käskynä. Siis jos se meinaa töksähtää ravista seis ni sanon rauhallisesti "kävele..kävele.." ja se ymmärtää sit mitä tarkoitin ja jatkaa eteenpäin käynnissä. Kun taas se hoppuilee niin (välillä) kuuntelee kun käsken kävellä ja se rauhoittaa sitä. Se kun välillä tuntuu hoppuilevan jos on epävarma mitä kuuluu tehdä. Oppimistaan sanoista se saa vahvistuksen mitä tehdään.

Muutenkin se kuuntelee tosi tarkkaan mitä sille sanotaan. Juoksutuksessa ei tarvi ku lähes kuiskata et "ravi" ni se lähtee raviin. Laukkaakaan ei parane komentaen huutaa sillä oikein rauhalliseen äänensävyyn sanottu (melkein kuiskattu) "laukka" toimii vallan riittävästi. Itseasiassa jos sille sanoo laukka liian painokkaasti ni sille tulee nii kiiru et on iha sekasi sukkiensa kans et tulee äkkiä ristilaukat.

Tänään siis juoksutin sitä lopuksi tarkoituksena harjoitella sitä huisin vaikeaa laukkaa. Tai no siis nostaahan se hienosti eikä laukka ole muuten ongelma mutta se vauhdin hillintä ja ympyrällä rauhallisesti laukkaaminen.. Välillä se näyttää et se pystyy ihan hyvin laukkaan ympyrällä tasapainossa ja välillä taas lähtee kohnottaa nii et hirvittää pysyyks se pystyssä ja monesti siltä jalat luiskahteleeki alta ku vauhti ja kierrokset yltyy. Ei se sillai hirveesti ratsastaessa portille päin änkee mut tuos juoksutuksessa huomaa et se portinpuoli vetää sen verran puoleensa et sillä sivulla kohnotetaan ja toisella sivulla laukka saattaa näyttää yllättävänki tasapainoiselta. Veikkaan siis ettei suurin ongelma ole että pystyykö se vaan että ymmärtääkö se miten kuuluu mennä ja millä vauhdilla.

Otin ohjelmaksi sellaisen että kun se ensin ravasi edes kohtuu rennosti, pyysin nostamaan laukan. Heti muutaman laukka askeleen jälkeen pyysin sen seis ja luokseni kehuttavaksi rahoittumaan. Ongelma kun on et kun se nostaa laukan ni se ei enää malttais hidastaa. Eihän se heti äänestä pyssää mutta käytin ääntä (rauhallisesti "seeeis..seeeis..") tietysti siinä ohessa kun pysäytin sen vetämällä luokseni. Siis veto-löysäys-veto ja samalla kelasin siis ripeästi liinan lyhyeksi. Kun se pyssäsi mun luokse siihen keskelle niin rapsuttelin ja kehuin ja sit sama uudelleen. Aika nopeasti se alkoi jo hidastaa ja hiffata tätä juttua eikä ollu ihan niin kierroksilla laukkaa nostaessakaan. Tarkoitus olisi siis ohjelmoida se siihen ettei laukka tarkoita aina sitä et ku se nostetaan ni sit mennään ja pitkään... ja lujaa..

Aikas tyytyväinen tän päivään työskentelyyn :) No saapa nähdä kuinka kiirus on taas seuraavalla kerralla kun nyt on taas laukkailtu..

Hraunar sai tänään vapiksen ja huomenna olis tarkotus mennä kevyesti. Sit lähetäänki pariks päiväks maajoukkuevalmennukseen..

Vanha kuva taas.. mut kokeilin kerran saako Eikkarin töpötukkaan ranskiksen.. saihan sen :) ..mut hajos muutaman kierroksen jälkeen..

Kadonnutta käyntiä etsimässä

Vanha video mutta todisteena kuitenkin että tuo osaa kävellä kun viitsii..

Lyhensin hiukkasen Eikkarin apuohjaa eilisestä. Se kun oli oikeesti jo nii löysällä et pelkäsin et kompastuu ;) Tosin näyttipä se nytki siinä höllällä heiluvan enimmäkseen. Alkukäynnit oli kyl taas aikalailla yritystä. Siis käynti kiihtyy, pidätän, hidastaa, myötään ja vauhti kiihtyy välittömästi uudelleen.. Mä kuuntelen yleensä radiota korvanapeilla samalla ku ratsastan. Jaksaa nimittäin jankata jotain tällästä yksinkertaista asiaa hevoselle jolla on pitkät piuhat ;) Kierrostolkulla tehtiin samaa toistoo. Pidätän, ei tarvi siis kiskoa vaan vastaa siihen kyllä, mut ku myötään ni kaasu hirttää taas kiinni. Otan uuden pidätteen ennenku pääsee vauhtiin ja taas uuden ja taas ja.. Siis johdonmukaisesti aina ku vauhti alkaa kiihtyä, teen pidätteen. Pidätteen vaikutus kesti siis keskimäärin puolitoista-kaksi askelta jonka jälkeen piti taas puuttua vauhtiin. Välillä tuntuu ettei mikään mene perille kun aina vaan kiihtyy ku höllää. Joo kyllähän sen sais pidettyä hitaammalla kun ottais ohjat napakalle ja liikuttelee ohjaa mut sit se ei kävele rennosti vaan on "pidossa". Haluan että se kantaa itse itsensä. Se on toki kovin etupainoinen vielä herkästi ja se onkin varmasti osasyy kiirehtimiseen.

Alussa (siis viikkoja sitten) koitin saada vauhtia hillittyä yhden ohjan pysähdyksiä harjoittelemalla ja voltilla (hyvin pienellä) pitämällä. Siis kun vauhti kiihtyi, tein pienen pidätteen. Kun se ei heti toiminut, kieppasin pikkuruiselle ympyrälle ja pienensin sitä entisestään niin kauan että turpa oli kyljessä kiinni. Tuolloin hevonen siis yleensä pysähtyy ja oppii että kun pidätetään eikä siihen vastaa, niin sitten käännetään ja se johtaa tähän jos ei hidasta. Huomasin kuitenkin ettei se taktiikka toiminut Eikkarille. Se kun on niin mato että voi huoletta tyytyväisen porskuttaa ravia metrin voltilla ja vauhti vaan usein kiihtyi kun käänsi voltille.

Vaihdoin siis taktiikkaa. Käytän itseasiassa pariakin konstia. Teen pidätteen. Jos siihen ei kuulu vastausta, pysäytän ja pyydän peruuttamaan. Tärkeää on myödätä aina heti joka askeleen jälkeen. Ai miten sitten pysäytän jos se ei vastaa pidätteeseen? Opetin sille ensin että kun tärisytän ohjaa (tätä on vaikea selitää kun ei voi näyttää) niin siitä pääsee pois peruuttamalla. Ohjan tärisyttäminen on epämiellyttävämpää kuin siisti pidäte. Mikäli ei vastata siis pehmeään pidätteeseen, seuraa tämä tärisevä ohja. Voimalla repimällähän tuo ei kyllä tomisikaan.
Se toinen konsti sitten. Kun Eikkari hoppuilee käynnissä tai ravissa eikä vastaa pidätteeseen, taivutan hiukan sisälle, pyydän sisäpohkeella sitä väistämään ja "tärisytän" sen irti sisäohjasta. Voidaan siis ajatella hiukan kuin pyytäisin avoa. Kun se ohjelmoituu tähän ja väistää helposti, se yleensä hidastaa ja lisäksi myötää alas. Avo toimii myös hyvin ja kuuntelee/odottaa siinä paremmin.

Ravissa herra jaksoi keskittyä jokseenkin ok mut sit yhtäkkiä tuli kesken kaiken taas kauhee kiiru. Tuntu et jäykkä puoli oli ny vaihtanu paikkaa ja ku vaihdettiin suuntaa ni alko kiirus ku oliki vaikeempi työskennellä siihe suuntaan.Voipi olla et ollaa hinkattu tuota vasenta nyt niin et oikea puoli on päässy unohtumaan.

Löysin sattumalta arkistoistani nätin kuvan Hraunarista viime kesältä. Uudempaakaan kun ei ole nyt tarjolla niin saa tämä kelvata kuvitukseksi.. ;)

 Hraunarin kanssa ainaista päänvaivaa aiheuttaa suuhaavat.. Islantilainen kanki on ainoa jolla suu pysyy kunnossa ja hevonenkin tykkää siitä enemmän (=on vakaampi). Kaikilla muilla on tähän mennessä saatu suu auki. No juu jos löysin ohjin humputtelee ni ok mutta jos töitä tehdään niin jossain välissä se tekee sellaisen nopean nyhtäisyn eteen jolloin kuolain nousee suussa ylöspäin ja ilmeisesti sitten törmää poskihampaisiin. Haava/ruhje tulee siis suupielen sisälle. Kyllä mä välillä normikuolaimillakin menen ja eihän suu joka kerta auki olekaan. Vähän riippuu kuinka yhteisymmärryksessä ollaan menty. Valmentajan kanssa oli kyllä juttua että uskoo ongelman poistuvan kun saadaan muoto ja tuntuma vakaaksi eikä tule niitä nyhtämisiä.

On tullu tässä kokeiltua tuon tiimoilta kaikenlaista. Olen ratsastanut jopa pitäen ohjasta vain yhdellä sormella ja silti sain suun auki.. siis sillä normikuolaimella.. Nykyään ratsastan kyllä ihan normaalistikin niin että ohja kulkee vain nimettömän ja keskisormen takaa. Kokeilkaapas muuten! :) On oikeasti aika avartavaa kun huomaa että vaikka mielestään ei pidä ohjasta kovin tai käytä kovaa voimaa niin voikin olla aika avuton kun oikesti ei VOI vetää kovasti. Jos se parin sormen voima ei riitä niin sit tarttis tehrä jotai..

Tänään kokeilin ihan yksinkertaista metallista (hiukkasen kaarevaa) suoraa kuolainta. Sen ei pitäisi tehdä haavoja mutta kyllä olen silläkin tuon saanut ennen rikki. Funtsasin että jos se nyt pysyy kuosissaan eikä ala nyhtää niin kokeilen jos hepo pysyisi ehjänä. Itseasiassa se tuntuikin yllättävän hyvältä. Tunsin kielen liikkeet kun tuohan makaa enempi kielen päällä. Pointti onkin juuri vähentää painetta suupieliltä. Ajattelin että Hraunaria ahdistaisi tuo kielen paine mutta tosiaan yllättävän hyvin näytti toimivan. Tosin kovin äärimmäisyyksiä en nyt vaatinutkaan. Voi taas olla että toinen päivä kiroan ettei toimi pätkän vertaa tällä..
Verryteltiin laukkaympyrällä ja siitä siirtymistä tölttiin. Avo kuuluu edelleen ohjelmaamme vahvasti. Se oli viime valmennuksen kotiläksy. Avossa siis siirtymisiä tölttiin ja takaisin käyntiin. Vasen on tällä hetkellä vaikeampi.. itseasiassa muutama viikko sitten oli oikea. Kokeilimme avoa vielä ravissa ja sekin tuntui toimivan. Seuraava valmennus onkin sitten parin päivän päästä.. saas nähdä osataanko läksymme.

Vapiksen jälkeisiä höyryjä

Eikkarilla pari vapista takana ja jälleen virtaa sen mukaisesti.. No eihän se mitään tyhmyyksiä onneks koskaan oo harrastanu mut se kiirus vaan tuppaa oleen melkone. Alku"käynnit" tuntu olevan niin toivotonta tepsutusta että päätettiin alottaa suosilla ravissa. Jos/kun on kovin hoppu niin alottelen yleensä avossa ni rentoutuu siinä paremmin. Ei suurempia tavotteita siis tälle päivälle ku saada taas kuuntelemaan ja rauhottuun. Kyllähän se siitä sitten pikkuhiljaa ja käyntikin jopa löyty :)

Oon sillä viimeaikoina pitäny tuota wien apuohjaa ja se on tuntunu hyvältä. Tuntuu et pystyy myötään paremmin tarvittaessa ku gramaanin kans. Kun se siis koittaa karata ylös grammarin kans ni ohjastuntuma jää grammarin varaan enempi ja siitä on vaikee myödätä nopeaan. Siis ku myötäät (tai otat ja annat) ni samalla löystyy gramaani ja heppa karkaa vaan ylös siinä tilanteessa. Ton wien ohjan kans ei tarvi pitää kädessä muutaku ohjaa ni pystyy myötäämään tai ottaan ja antaan ilman et "raameissa pitävä" apuohja päästää heppaa leviimään. Viimeaikoina tuo on ollu kyl niin löysällä että toimii siis vaan ihan ylilyöntitilanteissa jos meinaa ihan levitä käsiin.

Hraunarin ohjelmassa oli tänään lähinnä irrottelua ja jumppaa ku on viimepäivinä ollu tosi jäykkis. Valmennus olis nyt ens viikonloppuna.. pääpyrkimyksenä onki saada se vaan vetreeks ennen sitä.

Voi kauhia mite mä könötän täs ku vanha farmari.. mut anyway sentään tuoretta kuvamateriaalia.. Kiitos Janina kuvasta :)

Blogin suunnittelua

En oikein osaa päättää.. no siis oikeastaan mitään tähän blogiin liittyvää.. ;) Ulkoasua oon tässä vekslannu eestaas eikä se oikein vielä miellytä. Sisältöäkin mietin. Mietin että onko turha noita muita tallin heppoja tänne ees listata. Mut sit jos niistä tulee jossai välis mainittua ni olis tietty hyvä et neki olis jossai sille et vois kattoo mitä ne nyt olikaan. En oikein tiedä rustaanko lähinnä vain treeneistä vai yleisesti meidän puuhista.. ja jos niin kuinka laajasti.. Ja sitten tää blogin osoite.. Ei sitä viittis enää myöhemmin muutella vaikka kai voikin mut jos joku on laittanu osotteen muistiin ni ei sit osaa tänne enää jos osote muuttuu. äh ja pöh.. auttakee.. ainii.. eihän tätä kukaa ees vielä lue.. ;)

Eikkarin tilannekartoitus heti tähän alkuun

Eikkarin kanssa ollaan edetty siis hurjasti siitä kun se tuli meille jokin kuukausi sitten. Kuitenkin ihan valtavasti on työsarkaa edessä. Mitäpä voikaan tuon taustaiselta hevoselta odottaakkaan ;) Tottakai se vaatii aikaa.
Päivät ovat hyvin vaihtelevia.. Joskus se osaa ja malttaa todella hienosti (Eikkariksi..) mutta joku päivä taas on ihan mahdoton. Pääpiirteittäin se nyt toimii ravissa niin että sitä voi työstää siinä ja vaatia jo monenlaista. Itseasiassa se toimii ravissa niin hyvin ettei uskoisi sen olevan niin hukassa laukan kanssa.

Listataanpa mitä Eikkaripleikkari osaa..

• Liikkua pääsääntöisesti ravissakin oikeinpäin. Suuren osan ajasta ihan oikein kiitettävästikin.
• Pysähtyä
• Peruuttaa
• Taipua ja väistää
• Siirtää etuosaa tai takaosaa kumpaa kulloinkin halutaan
• Etuosakäännöksen
• Takaosakäännöksen puolikkaan (joskus kokonaisenkin mut en ole kauheesti vaatinu viä)

Käynnissä Eikkari osaa:

• pohkeenväistön 
• avotaivutuksen
• sulkutaivutuksen

Ravissa Eikkari osaa:

• pohkeenväistön
• avotaivutuksen
• lisätä ja jopa joskus hidastaakkin ;)
• odottaa.. siis joskus.. tämä on ollut se vaikein kun aina olis niin kiirus...

No entä laukassa sitten... öööh..

• nostaa laukan hienosti ku sanoo vaan laukka.. ja sit mennään.. ;)

Ravissa ja käynnissä riitti työsarkaa pitkälle niin että laukan työstäminen ei tullut mieleenkään. Sitten älysin että pirhana, sitä tulee talvi ja liukkaat ni sit ei ainaka aloteta laukan harjottelua. Laukkaa on harjoiteltu lähinnä juoksuttaen sillä meno on niin honkkelia etten viitsi kauheasti ratsastajan painolla häiritä kun muutenkin on tekemistä ettei mee sukat solmuun ja pysyy tolpillaan. Jonkun kerran kyllä ollaan laukkailtu ympyrällä (jos suoraks päästää ni soon soronoo..) mut saa kyl mennä kieli keskellä suuta et pysyy A: hyppysissä B: ympyrällä ja C: pystyssä...
Nyt tulee jo välillä liinan päässä oikein kivan näkösiä pätkiä mut sit ollaa taas tasapainon kans sekasi.

Notta tästä sitte jatketaa..

Alotellaan pikkuhiljaa..

Kursitaan tässä pikkuhiljaa sivustoa kasaan.. Saapa nyt ensinnä nähdä lähteekö edes alkuun ja miten ehdin päivitellä kun aina on tuntunu muutenkin kaikki päiväkirjan sunmuun tyyppiset jäämään päivittelemättä..