Maajoukkuevalmennus Hraunarilla ja sokeutumista omalle kehitykselle

Koska edellinen valmennus (monen muun ohessa, kiireen ja flunssan kourissa) jäi tänne rustaamatta niin koitan muistella tähän alkuun sitä ensin. Mitäs mä siitä vielä muistan.. hmph.. siksihän mun siitäkin PITI tänne heti kirjoittaa että itsekkin muistaisin.

Hyvää palautetta tuli valmentajalta että Hraunar tuntui edelleen vakaammalta ja takaosan käyttö oli vahvistunut. Se kaatui/sukelsi kuitenkin edelleen helposti sisälle joissain tilanteissa. Tehtiin sellaista harjoitusta että nostin sisäkäden ylös ympyrällä ja odotin.. Ei saanut vetää vaan tuntuma piti säilyttää samana, muuten hevosen kaula vain "kurtistuu" kasaan. Odotin hetkeä jolloin hevonen myötäsi sisälavaltaan/kyljestään ja tuli taas kevyeksi. Tarkoitus ei siis ollut varsinaisesti taivuttaa ja itseasiassa ulko-ohjalla pitikin huolehtia ettei kaula taivu liikaa. Tarkoitus oli nimenomaan käyttää tätä silloin kun Hraunar koitti "oikaista" ja kaatua sisälle tai silloin kun se alkoi roikkua toisessa ohjassa. Tämä piti opettaa ensin käynnissä kunnolla että tuli ihan automaattiseksi. Nostin sisäkäden ja kun hevonen irtosi sisäkyljestään niin tällöin tietysti myödättiin reilusti palkinnoksi. Lopulta riitti ihan pieni käden nosto.

Tätä sitten harjoiteltiin myös töltissä ja ravissa. Ravissa Hraunar tuppaa helposti kiihdyttelemään ja oli "kiellettyä" tässä harjoituksessa pidättää ohjilla, vauhti hidastettiin kääntämällä ympyrälle tai vaihtamalla äkisti suuntaa. Kun hevonen oli taas tasapainossa niin kokeiltiin kääntää suoraksi. Ja wroooomm.. vauhti kiihtyi taas.. ;) Eihän kaikea toki päivässä, parissa opi vaan saimme tämän läksyksi kotiin.

Valmentaja kiinnitti myös huomiota Hraunarin takaosan kontrolloimisen vaikeuteen. Se tuppasin helposti fuskaamaan karkaamalla välillä joko lapa edellä ulos esim pohkeenväistössä tai sitten levisi edestä.. Harjoittelimme väistöjä niin että Hraunarin takaosa olisi kontrolissa paremmin myös suoralla rungolla väistäessä. Apuna tässä käytettiin myös tuota ylös nostettua sisäkättä. Tämäkin saatiin kotiinviemisiksi läksypinoon.

Hraunar valmennusreissulla karsinassa

No sitten tähän viimeisimpään valmennukseen

"Excellent job! You really can do your homework!"
Ratsastin ensin hiukan ja sitten valmentaja kokeili Hraunaria. Voi että miten sain kehuja niin etten tiennyt miten perisuomalaisena ihmisenä oikein asian olisin vastaanottanut ;D Varsinkin kun viimeviikot ovat olleen varsin vastaanhakkaamista joka asiassa eikä juuri positiivisiin asioihin ole flunssan ja kiireen keskellä törmännyt...

Mietin miten aina tunnun sokeutuvan hevoselle johon panostan tosissani. Olen huomannut efektin ennenkin myös muilla kisahevosillani. Jostain syystä näen vain virheet ja sen mitä puuttuu. Nytkin olin kovin epävarma ennen valmennusta että ollaanko me nyt yhtään edistytty mihinkään. Olen myös huomannut että kun olen myynyt joskus kisahevoseni ja katson jälkeenpäin siitä videoita, ihailen että voi mut olipa se hieno! Kuitenkin niiden videoiden kuvaamisen aikaan tiedän painineeni saman fiiliksen kanssa, näin silloin vain virheitä ja puutteita. Miksi!? Pitäsköhän tästä jo alkaa ottaa opikseen jotain?

Toki olisi edelleenkin ihan superhyper juttu jos näkisin ratsastustani vaikka kerran viikossa videolta.. aina tästä jankutan mutta se olis vaan mulle niin kovin tärkeetä. Jokainen oppii tavallaan ja mun pitää nähdä että hahmotan asiat paremmin.

Jatkettiin harjoituksia noilla väistöillä vielä. Työstettiin takaosan kontrollointia vielä myös sulkutaivutuksessa töltissä. Tätä käytettiin myös aina kun Hraunar kaatui kädelle. Harjoittelimme myös niin että tultiin pitkää sivua hitaassa töltissä uran sisäpuolella ja hidastettiin sivun loppuun (koottuun käyntiin tai pysähdykseen) niin että samalla väistettiin ihan kirjaimellisesti päin seinää (kalteva maneesin seinä) ja vapautettiin hevonen kun se keveni ja odotti ikäänkuin kysyen mitä sitten tehdään. Tärkeää oli että hevonen jää odottamaan rentona mutta aktiivisena ajatellen eteen vaikkei missään nimessä saa olla sinne karkaamassa ilman lupaa. Oli tärkeää että hevonen ei stressaa vaan oppii ettei tässäkään tilanteessa tarvitse jännittää vaikka energiaa kootaankin.

Tämä harjoitus tähtäsi muunmuassa siihen että kun ovaalibaanalla otetaan passisprintti suoralla (räjähtävä kiihdytys ja nopeus) tapahtuisi hidastus nopeasti ilman stressiä eikä kaarteeseen pamautettaisi vauhdilla passilla tai jotain sinnepäin huonossa tasapainossa jolloin loukkaantumisvaara kasvaa ja seuraava passiin siirtyminen vaikeutuu.

Kaikenkaikkiaan valmentajamme painottaa joka tilanteessa rentoutta ja stressittömyyttä hevosessa. Vaikka luodaan hevoseen paljon painetta ja energiaa, se ei saa muodostua jännittyneisyydestä eikä stressistä.

Hraunarilla on sinänsä hyvä käynti mikäli ei jostain syystä ole kova kiirus. Valmentaja oli kuitenkin sitä mieltä että käynti voisi sillä olla huomattavan paljon parempi kun sitä vähän työstäisi. Sain tehtäväksi "ajaa" pikkuhiljaa käynnissä rajalle jossa Hraunar koittaa vaihtaa raville tai töltille. Tällöin "lamautettiin" istunta ja hidastettiin jälleen nopeasti kääntämällä tai ympyrällä jos vauhti kiihtyi liiaksi. Pidätteet oli edelleen kieltolistalla.. ;) Pidätteeksi piti käyttää siis lähinnä sisäistä energiaa ja istuntaa. Hoputin siis käyntiä ihan ylärajalle ja sitten annoin olla ja hevosen rentoutua. Hraunar kävelikin tämän jälkeen todella hienosti!

Ravikin oli kovasti parantunut viime kerrasta eikä Hraunar enää takonut juurikaan vaikka viimeksi ravi olikin aika kilkuttelua. Pystyin nyt ratsastamaan välillä rentoa pitkää ravia hitaassakin temmossa vauhdin koko aikaa kiihtymättä. Tähän oli auttanut se sisäohjan nostaminen ja sinnikäs volttaaminen aina kun vauhti kiihtyi sekä ylläriylläri.. pidätteiden välttäminen ;) Vaikka se niin kovin vaikealta aluksi tuntuikin..

Elossa ollaan! ;)

En ole viitsinyt turhaan kirjoitella pikaisia "sori mut en ny ehdi enempää kirjottaa" -viestejä tänne vaan päätin että olen sitten kirjoittamatta mielummin kokonaan jos en ehdi kunnon juttua raapustaa.

Sen verran kuitenkin on alkanut tulla kyselyitä että ollaanko sitä hengissä lainkaan kun ei mitään kuulu joten ajattelin ihan hiukan edes koittaa infota välissä ;)

En yksinkertaisesti ole ehtinyt ajatella yhtään mitään muuta kuin töitä 24/7...
Hraunarin kanssa tässä välissä ollaan käyty maajoukkuevalmennuksessakin mutta sen jälkeen en juuri ole ehtinyt ratsastaa :/ Eikkarin jätin osittain tarkoituksellakin lomalle kun on sellainen olo että jumittaa nyt jostain tai on jostain kipeä mutta en löydä mitään. On niin eri hevonen siihen oikeaan kierrokseen kääntäessä..

Voi kun olisi kätevä olla jonkinlainen sanelulaite ratsastuksen aikana. Sellainen joka siirtäisi funtsailut vaikka suoraan tänne. Ratsastuksen aikana kun pyörittelen ja pohdin monenlaisia asioita mistä sitten suunnittelen tännekkin kirjoittelevani mutta sitten en joko ehdi tai en enää muista niitä.
Monta aihetta on ollut mielessä kirjoittaa mutta ei vain tuo aika ole riittänyt :/

Raippa kädestä toiseen..

Mulla on ehkä vähän omalaatuinen tapa vaihtaa raippa kädestä toiseen..
Opin sen eräältä valmentajaltani ja oon todennut sen näppäräksi kunhan sen ensin oppi. Siinä ei tarvitse päästää ohjia kädestä ja raipan saa vaihdettua nopeasti tarvittavalle puolelle vaikka "tilapäsesti". Laitanpa tähän vaikka nyt videon niin saatte tihrustaa miten mä sen oikein teen.. On meinaan vähän kaukaa kuvattu kun itse koitin itseäni kuvata ja laitoin kameran kentän tolpannokkaan. Näyttää helpolta mutta kokeilpaahan.. ;) Laitan joskus vaikka ihan kunnon video-ohjeen jos kiinnostaapi. Kannattaa muuten olla sitten opetteluvaiheessa vakaamman puoleinen hepo kun ootte solmussa ohjien ja raipan kanssa.. ;D

Spoga messuille Saksaan..

Ihan pikapikarustaus...
Huomenaamulla lento siis Saksaan ja suuntana Spoga messut eli katsastamaan hevosvarusteiden uutuuksia ;)
Kotiudutaan maanantai-iltana ja sit olis maajoukkuevalmennus Hraunarilla perjantaina. Oonkin koittanu sitä tässä liikutella ahkeraan kun jää nyt neljän päivän breikille. Ehdin sit pari päivää viä jumppaan sitä ennen valkkaa. Ja Eikkari on varmaan taas intoa täynnä..hehhee..
Ja eikun pakkaamaan...

Oman ratsastuksen kuvaaminen itse..?

Onko se mahdollista?
No ei kovin hyvin.. Mulle olis niin kovin tärkeetä nähdä kun ratsastan jotta voin paremmin korjata virheitäni. Kuvaajan saaminen on kuitenkin useimmiten hankalaa kun ollaan täällä puskissa yksityistallilla ja ratsastan lähinnä viikolla päiväsaikaan..  Yks päivä sit olin niin epätoivoinen että nakkasin kameran kentän tolpannokkaan ja laitoin kuvaamaan.. Noooh.. vähän koomista materiaalia sieltä löytyi.. tyhjää kenttää..viuh joku vilahti.. taas tyhjää kenttää.. hei tuol menee joku kärpäsen kikkare! ..tyhjää kenttää.. ja taas vilahdus..

Välillä kurkkasin materiaalia kesken ratsastuksen ja siirsin kameraa. Sit näky ehkä vähäsen paremmin. Ei tahtonu oikein kunnolla saada siltikä kuvattua kun mikäli ei oo just sopivalla etäisyydellä (mikä on hyvin marginaalinen alue) niin sit on hyttysenkakka tai vilahdus ruudun ohi.

Tässä nyt vähän tuota kuvausmateriaalia.. Oon siis pätkiny tyhjät pois. Vähän pitkä ja tylsä leffa siitä tuli mut klikkailkaa vaikka vähän sieltä täältä ja lopussa on paras kohta kun koitan saada napattua kameraa aidalta eikä Eikkari haluu seistä ;D

Huh mitä videomateriaalia Eikkarin ja mun alkutaipaleelta..

Joskus tuntuu ettei edistytä Eikkarin kans mihinkään vaan hakataan jatkuvasti puupäätä seinään eikä mitään tapahdu. Muistin kuitenkin tässä yksi päivä että mulla oli joskus sellainen toive että voi kun tulisi joskus sellainen päivä että Eikkari pysyisi vain oikeinpäin edes suurimman osan ajasta.. Alkuunhan se kohnotti pää pystyssä ja kyydissä oli aivan hirveä yrittää istua. Tosi harmi että mulla ei oo videoo ihan mein alkutaipaleelta..

Kaivoin kuitenkin tähän videon viime syksyltä. Voi kauheeta.. siis tuolloin me oltiin jo edistytty valtavasti ja Eikkari tuli edes ihan hetkeks alas välillä ja joskus pystyttiin jo menemään ihan hitaastikkin mut hyvä kun tuota hidasta (siinä videon loppupuolella) raviksi edes tunnistaa.. Koitin tuolloin harrastaa jotain yhden ohjan pysäytyksen tapaista tuohon vauhdin hallintaan.. Mut se ei koskaan sopinu Eikkarille.. sitä ei juuri haitannu kohnottaa pienelläkään ympyrällä kuten videolta näkyy. Kirjoittelinkin aiheesta joskus myös TÄÄLLÄ.
Yksi syy tämänkin blogin pitoon onkin juuri se että tästä on helppo seurata miten on milloinkin mennyt ja miten edistytty.. tai menty takapakkia ;)

Ja tässäpä siiten tätä alkutaipaletta kauhisteltavaksi.. hohhoijaa mitä kohnotusta.. ja voitte vain kuvitella mitä oli ihan alkuun kun tässä ollaan siis jo edistytty! ;) Tämä video on kuvattu siis nyt lähes tasan 4kk sitten..

Ja nykytilannetta voi tarkastella siis TÄSTÄ taikka eilisestä postauksesta vaikka ihan paras päivä ei silloinkaan ollut.

Videoo! ..ja nokkimista..

Tässäpä nyt videonpätkää muutaman päivän takaa. Oli tuossa siis poikkeuksellisen rento ja kuuliainen vaikkakin puolipidätteitä saa ahkerasti harrastaakkin. Tosin eilen oli siis kyllä vielä parempi ;)

En tiedä miksi koittaa "nokkia" vähän väliä.. Oon koittanut miettiä teenkö jotain mikä sen aiheuttaa. Olen koittanut hahmottaa missä tilanteessa se niin tekee. Ehkä useimmiten juuri puolipidätteeseen reagoi noin vaikka koittaisinkin tehdä sen mahdollisimman vähäisesti ja pehmeästi. Kiinnitän myös huomiota etten käytä tarpeettomasti alaohjaa ja se onkin lähes kokonaan käyttämättä vaikkakin sen verran kontaktissa ettei ihan valtoimenaan hölsky. Sormissani tunnen kuitenkin että se on käytännössä höllä.

Ja sitten havainnollistava pätkä siinä Eikkarin hoppukiirejolkotuskäynnistä.. ;)

 

Klippaukseen totutusta ja onnistumisen elämyksiä

Voi mistä sitä taas alottais kun on jääny monta päivää välistä tilittämättä.. Toissapäivänä saatiin jopa jonkunlaista videomateriaalia kuvattua mutta videoiden käsittely on vielä vaiheessa... Siitä siis myöhemmin. Mutta nyt kyllä harmittaa ettei TÄNÄÄN kukaan saanut kuvattua millään vempeleellä kun sekä kuvausilma että hevonen olivat ihan super plus!



nojuu siis kännyllä tuli kyl tämmösii kuvii otettua.. ;)

Mutta aloitetaanpa alusta..

Klippaus!

Kokeilin kerran aiemmin käyttää klipperia Eikkarin lähellä mutta herra otti aikas paljon kierroksia.. Tänään mun piti vain vähän taas totutella taas sitä koneeseen.. mut sit tuli kuitenkin vähän kynittyä. Siispä ensinnä seuraa raportti klipperiin totutuksesta.

Laitoin tupot Eikkarin korviin ja harjailin ja hieroin pitäen konettä toisessa kädessä. Sitten käytin siinä harjatessani konetta päällä sekunnin kerrallaan. Pikkuhiljaa sitten pidempiä aikoja kerrallaan seuraten stressitasoa. Lopulta kone sai käydä koko ajan.
Seuraava vaihe oli tuoda käyvää konetta pikkuhiljaan lähemmäs. Koneen tärinähän on äänen lisäksi ihan oma juttunsa. Aluks kosketin konekäden sormella harjaavan käden käsivarteen. Pikkuhiljaa toin konetta lähemmäs harjaavaa kättä koskettaen siihen (käteen) voimakkaammin jolloin Eikkarin tuntema värinä myös voimistui. Pidin siis käyvää klipperiä vasten harjaavaa ja hierovaa kättä. Lopulta hieroin sekä harjalla että klipperin nurjalla puolella Eikkaria voimakkaasti mutta rauhallisesti. Kun tämä alkoi olla ok niin aloin kääntää klipperiä oikein päin ja annoin sen leikata karvaa samalla kun harja (joka oli muuten piikkisuka) harjasi voimakkaalla paineella rauhallisesti edellä.

Viimosen päälle kaunis ei tuosta jäljestä tullut kun piti sörkkiä tilkku sieltä ja toinen täältä mutta asiansa varmasti ajaa tuokin. Ei ollut siis tarkoituskaan ajella ihana kokonaan vaan tuollainen osittainen "takki auki" systeemi.

Tässäpä siis luomus:

Ja eikun kokeilemaan klippauksen toimivuutta käytännössä!

Viime aikoinahan oon mennyt paljon pelhamilla kaksin ohjin. Alaohjan tarve on jäänyt niin vähäiseksi että päätin taas kokeilla samalla suukappaleella eli suora synteettinen (Happy Mouth) mutta ihan normikuolaimena ja ihan ilman mitään apupiuhoja. Viime yritys samalla systeemillä alkoi hienosti mutta päätyi pää pystyssä kohnotukseen..
Nytkin alkoi hyvin mutta odotin koko ajan et kyl se kohta lämpee ja alkaa vouhottaa pää pystyssä. Mutta ei! Se puksutti koko ratsastuksen alusta loppuun lähes koko ajan oikein päin ja kuuliaisena! Ja siis jopa käveli todella paljon!
Mä olin niin häpihäpi ja otin siitä ihquja turpakuvia ja näytin niitä Eikkarillekki.. ja sit alko naurattaa kun olin ihan kun joku ihqu-teinixi-heppafani 13 vee :D
Alkaa näkyä vissiin positiivisia (?) vaikutuksia kun ei tee enää heppahommaa varsinaisesti työkseen vaan omaksi iloksi..

Ja eipä muuten ollu ees juur hikinen toisinku normisti olis ollu yltäpäältä märkä :)

Jihuu! Eikkarin kanssa maastossa suht sivistyneesti :)

Ei siis tietenkään käyntiä mutta hipsunkipsun ravia ja lähinnä oikeinpäin ja suht rennosti. Jess! Pidätteitä ei tarvinnu siis tehdä kuin joka kolmannella tai neljännellä askeleella. Ohjelmaa piti pitää koko ajan eli väistöä, avoa, sulkua ja väliin pätkä koottua käyntiä (kun ei muutenkaan kävele). Mut ei siis noin rento oo ollu viä mulla ikinä maastossa.. öö.. siis niinä kaikkina ehkä viitenä kertana ku oon sil maastoillu.. ;)

Jos olisin ehtiny kirjoitella tänne viimepäivinä niin tässä oli taas kyllä aika epätoivon päiviä kyllä taas välissä.. Tuntuu välillä että hakataa päätä seinään kun ei vaan mene perille että vois olla kiihdyttämättä koko ajan. Kai sitä jaksaa niillä tilapaisillä aivomatopäivillä jolloin Eikkari on ihan super :)

On välillä niin raivostuttavaa kun hevonen osaa ja edistyy mut en pääse kunnolla ratsastaan ja harjoitteleen mitään muuta kun pitää vain keskittyä siihen ettei vauhdi kiihdy. Tuntuu ettei muuta ehdi tekemään ja samasta saa jankuttaa päivästä toiseen.

On tää aika vuoristorataa.. mut onneks on niitä nousuja välissä :)

Icetölt 2013?

Sain kutsun Icetölt 2013 kilpailuun joka on kutsukilpailu ja järjestetään Klaukkalan jäähallissa 21.4.
Tänään oli viimeinen ilmoittautumispäivä ja tottakai jätän aina ilmoittautumiset viimetinkaan että saan viimeiseen asti pähkäillä mennäkö vai eikö.. No päätinpä sitten ilmoittautua.

Siellä ei ole varsinaisesti "meidän" lajeja missä oltaisiin Hraunarin kans vahvoilla mut aattelin sitten kuitenkin mennä vaikka vaan huvin vuoksi ;) Esim passia ei tuolla jäällä uskalleta noissa tiloissa esittää eli yksi vahvimmista askellajeistamme jää pois. Siellä molempiin erikoisluokkiin kuuluu työtöltti joka sekään ei ole "meidän" lajiin kuuluva juttu eikä Hraunarin vahvuuksia muutenkaan varsinkaan vielä kun on niin nuori ja työtöltti vaatii niin paljon voimaa, tasapainoa ja kokoamista.

Piti kokeilla vähän miltä tuo työtöltti nyt oikein sitten Hraunarilla näyttää ja sainkin kuvaajan zoomailemaan. Ei tässä videolla paljoa työtölttiä näykään mutta yksi sivu kuitenkin sinnepäin epätasaisesti haparoiden. Työtöltti on siis koottua tölttiä ja mahdollisimman hidasta. Enimmäkseen taidan tuossa videolla vain suhailla ympäriinsä ja tehdä temmonvaihteluja.. Ja TAAS sama efekti ku aina kun kuvataan tai oon kisaradalla.. Pidän taas varmuuden vuoks ja jäpitän niin että hevonen tulee epävakaaksi..äh.. Mul on muute tuos nii pitkä takki et käy jo samalla ratsastusloimesta noi pienelle hevoselle.. ;)

Eikkarilla on kenkä kilkannut niin että ei kovin vakavasti oo voinu työskennellä. Eilen vihdoin sai kyllä uudet poposet alle mutten ehtinyt millään ratsastaa. En eilen enkä tänään.. tosin tänään ei kyllä ihan kauheasti houkuttanutkaan kun oli pikkasen rapsakka ilma...

Tuossa viimeksi laitoin Eikkarille suoran synteettisen suuhun. Ilman siis minkäänlaista vipua tai apupiuhaa. Ihan ok oli sinänsä mutta sillon ku se karkaa ni se sit karkaa ja kaipais ihan sekunniks sitä alaohjaa pikkuisen..

Verkkokauppias vain lomailee ja raha ropisee tilille?

Heitänpä tähän väliin nyt tällaisen vähän erilaisen avautumisen.. Joiltakin lukijoilta on tullut toiveita valottaa myymälänpidon taustoja ja tässä nyt yksi pläjäys verkkokaupan pitoon liittyen.
******

Ote erään verkkokauppapohjan palveluntarjoajan lähettämästä

uutiskirjemainoksesta kesäkuussa 2012:

"Kuka myy puolestasi silloin kuin sinä lomailet?

Verkkokauppa ei pidä kesälomaa.

Verkkokauppa myy tuotteitasi myös silloin kun sinä vietät kesälomaa!"

Aiettä justiinsa.. lähdet vaan lomalle ja jätät verkkokaupan hoitamaan homman. Asiakkaat on varmaan tosi iloisia kun ei kuulu lähetyksiä, ei tule raha takaisin asiakaspalautuksista eikä kukaan vastaa sähköpostiin!

Olin juuri tämän mainoksen saadessani paiskinut töitä verkkokauppayrittäjänä useita kuukausia ilman lomaa, harvemmin siis edes viikonlopun mittaista. Voin sanoa että kyllä kiehahti ja kunnolla! En oikein tiennyt itkeäkkö vai nauraa. Ensin lähettelin mainosta vitsinä yrittäjäkollegoilleni naurettavaksi ja sitten oli pakko laittaa kyseiselle mainostajalle palautetta jotta nyt on kyllä niin paksua ja harhaanjohtavaa markkinointia että oksat pois!

Tämän tyyliseen mainontaan olen törmännyt muidenkin firmojen osalta ja tässä mennään kyllä pahasti metsään jos tällä ajatuksella lähdetään liikkeelle. Annetaan ymmärtää siis että nakataan vaan tuotteet verkkokauppaan myyntiin suitsait sukkelaan kun se kaupan perustaminenkin on niin nopeaa ja helppoa. Sitten vaan odotellaan että tilauksia satelee ja laitetaan tavaraa matkaan rahan ropistessa tilille. Ja juu.. kyllä.. kyllä ihan itsekin aluksi lähdin vähän "kokeilemaan" kun kuulosti niin helpolta ja ilmaiseksi sai kuukauden verran kokeillakin. Senkin jälkeen kuukausimaksu oli hyvin edullinen ja jatkaminen houkutteli kun olihan jo työtäkin tullut tehtyä sen eteen. Olisihan siis mennyt kaikki hukkaan jos olisi lopettanut.. ;)

Kantapään kautta olen siis oppinut paljon ja opittavaa onkin valtavasti edelleen, tosin koitan nyt oppia myös muutenkin kuin kantapään kautta.. Sen olen kuitenkin oppinut että jotta verkkokaupan saa oikeasti toimimaan niin töitä on tehtävä sen eteen ja paljon. Ei todellakaan riitä että kauppaan laitetaan tuotteet ja sitten se on valmis.

Mitä verkkokauppias sitten tekee?

..tämän voin perustaa nyt vain omaan kokemukseen ja käytäntöön mutta näin meillä..

Tuotevalikoiman hallinta jo sinänsä on loputon työsarka. Pelkästään tässä olisi jo täysipäiväinen työ.. Valikoiman pitää elää koko ajan ja muutoksia tuleekin valikoimaan ja tuotteiden saatavuuksiin jo tukkureiden/valmistajien kautta kun joku poistuu ja uutta tulee tilalle. Tukkutilauksien tekeminen, tarjolla olevan valikoiman tutkiminen ja vertaileminen vaatii oman aikansa. Toisaalta tämä on aika kivaa kun saa shoppailla kaikkea ihanaa ;) Toisaalta on todella vaikeaa arvata mitä asiakkaat haluaisivat valikoimiin kun ylemäärin ei tietenkään pysty varastoon ihan kaikkea ottamaan.

Nettikaupassa tuotteet pitää järjestellä kuten myymälässäkin. Pitää miettiä miten tuoteryhmät pitää nimetä ja mitä tuotteita laitetaan mihinkin ryhmään jotta ne helpoiten löytäisi. Kun tuotevalikoima muuttuu kokoajan, pitää tarkkailla myös pitääkö ryhmiä muuttaa sen mukaan.

Tuotteita tulee koko ajan lisää. Vaatii oman aikansa ohjelmoida ne tietokantaan tukkuhintoineen, myyntihintoineen, saldoineen, tukkutietoineen ja eri väri-/kokovaihtoehtoineen. Lisäksi nettikaupan puolelle on laadittava kuvausteksti ja tehtävä mahdollisesti mittataulukko tms.

Tarjouksia, kilpailuita ja kampanjoita on ideoitava vähän väliä. Asiakkaitahan pitää vähän hemmotella ja järjestää jotain kivaa jännitystä ;)

Sähköpostien vastaileminen ja sitä kautta tuleviin hommiin kuten pyydettyihin tuotteiden yksityiskohtaisiin mittauksiin tms. menee hyvin paljon aikaa.

Tuotteiden pakkaus kuuluu tietysti asiaan ja tämän luulisi olevan helppoa.. Aina ei kaikki mene tässäkään suitsaitsukkelaan vaan tilaukseen on saatettu tehdä muutoksia (asiakas haluaakin jotain lisää tai vaihtaa tuotteen toiseen) ja maksutavasta riippuen täytyy muokata laskua omassa järjestelmässään, kassaanlyönnin yhteydessä tuotelistausta ja verkkokaupan hallinnan puolella muuttaa tilausta. Joskus yhden tilauksen pakkaamiseen voi mennä puoli tuntia.. Mikäli ennen lähettämistä on saatava johonkin asiaan vahvistus asiakkaalta eikä asiakasta tavoiteta, niin homma jää odottamaan kunnes saadaan vastaus. Me kun ei todellakaan lähetellä asiakkaalle suoraan mitä sattuu siinä toivossa jos se vaikka sattuis tykkäämään tästä tuon tilaamansa sijaan..

Asiakaspalautukset tuovat työlistaan saldotilanteiden korjaukset ja näihin liittyvät paperityöt ja mahdolliset maksunpalautukset tai laskun muokkaukset sekä kassaan lyontien korjaukset. Lisäksi lähetetään mahdollinen vaihtotuote ja tehdään siihen liittyvät paperityöt.

Myymälän järjestely jääkin meillä usein viimeisimmäksi hommaksi sen mukaan kun ehditään. Koska nettiakuppa on suurempi osa toimintaamme ainakin tällä hetkellä, järjestellään kivijalka shoppia kun ehditään. Asiakkaat tykkäävät kuulemma kyllä kun ihania tuotteita pursuaa kaikialta.. ;)

Yms.. yms.. jos jonkunlaista sekalaista hommaa mitä en ole edes muistanut tähän nyt juuri listata kuten markkinoinnin suunnittelu ja toteutus, Google analytics seuranta ja kirjanpidolliset asiat..

 Välillä mietin että voi kun asiakkaat tietäisivät kuinka kauan menikään askarrellessa jokin hankalan mallinen paketti lähetyskuntoon ja kuinka unohdin yhden paperin sieltä sisältä ja piti purkaa koko taideteos ja aloittaa taas alusta. Tai kuinka pakkasin sunnuntaina puolilta öin illalla yhdentoista jälkeen tulleita tilauksia jotta saataisiin ne heti aamulla lähtemään.. herätäkseni seitsemältä huomaamaan että aamuyölläkin oli tullut tilaus ja lähden sitä pakkaamaan että ehtii ennen kahdeksaa matkaan..

Toisaalta tämä on oma valinta tehdä näin ja nautin nimenomaan siitä että saan yllättää ja toimittaa jotakin aikaisemmin kuin olemme edes luvanneet :) Itse olen malttamaton hätähousu ja jos jotain haluan, niin se on saatava NYT HETI tai mieluummin aikaisemmin.. ;)

Eikkarin pääkoppa nomitilassa ja Hraunarin villat läks..

Jihuu! Eikkari ei pimahtanu ihan täysin eilisestä ravurileikistä :)
Ihan normaalisti käyttäytyi tänään kentällä. Ei siis (tietenkään) juuri kävellyt mutta ravissa toimi oikeinkin mukavasti. Keksin tänään kokeilla myös väistöä ja sulkua niin että lähden pohkeenväistössä esim oikeaan ja siitä vaihdan sulkuun vasemmalle. Tämä onnistuikin yllättävän hyvin käynnissä ja jopa tunnistettavasti ravissakin. Pelhamin alaohja roikkui ihan löysänä melkein koko ratsastuksen ajan. Jätin sen tarkoituksella oikein roikkumaan kun halusin testailla miten Eikkari toimii niin etten vahingossakaan koske siihen. Suukappale oli suora Happy Mouth. Mietinkin että sitä vois kokeilla myös normikuolaimena pelkästään.

Ei tämän päivän kuvaa mut Eikkaria kuitenkin ;)

Tallissa 18 tuntia kuivumassa seissyt Hraunar sai mut vihdoin taas tekemään klippauspäätöksen..
Hraunar on kesän jälkeen klipattu jo kolmesti kokonaan ja nyt sitten parturoin sen osittain. Mikäli tuollaisen issikan turriaisen klippaa alusta asti osittain niin siitä tulee ihan puudelin näköinen. Karvarajat on sen verran hurjia kun karvapeitteellä on paksuutta n. 5cm. Hraunarilla ei kuitenkaan ihan täyttä turkkia ollut kun se on kuitenkin klipattu talven aikana. Nyt sai siis riittää osaklippaus ja tällänen siitä sit tuli:

Hraunaria vähän nauratti uus lookki..

Pää olis näyttäny leukavilloineen vähä hassulta klipatun kaulan kanssa joten herra sai parranajonkin.. Tohon riimuun oon muuten tykästyny kovin! Näyttää ihan täysin nahkariimulta ja itseasiassa tuntuukin siltä. On tosi pehmonen ja taipuisa eikä kovetu kovilla pakkasillakaan. Toi on siis Teknan synteettinen riimu. Voin siis lämpimästi suositella! Harmi ettei oo XFullina ni en saa tollasta Eikkarille..

Kesäkarva näyttäis kiiltelevän tuolta alta jo.. Joskus kun ajelee tämmöseen aikaan niin tuleekin nopsaan kiiltävä kesäkarva jo. Ja joskus ei.. Oon klippaillu aika paljon monena vuonna mutta ihan aukotonta totuutta en oo pystyny määrittämään koska on paras klipata ettei mene karvankasvu sekaisin. Todennäköisimmäksi oon todennu kuitenkin et jos klippaa marras-joulukuussa niin saattais ehkä olla suurin mahdollisuus sekottaa karvan kasvu täysin. Kerran jouduttiin klippaamaan koko pihattolauma issikoita joulukuussa sieniepidemian takia. Suurimmalla osalla meni karvankasvu ihan sekaisin. Ei lähtenyt kasvamaan muutaku tupsuja ja haitulakarvaa. Karva alkoi kasvaa vasta kunnolla kun SEURAAVAN talven talvikarva tuli...

Eikkariakin tekis kovasti mieli myös vähän sheivailla...
Käytin konettakin sen vieressä tänään vähän testimielessä. Ääneen ei reagoinu juurikaan mut kun vähänkään hipasin kädellä jossa oli tärisevä kone niin se olikin jo aika hurjaa.. Harjailin sitä siis siinä samalla kun pitelin konetta kädessä. Täytyy varmaan ottaa tavaks harjailla sitä kone toisessa kädessä..

Montee.. ? ;)

Tänään tuli päähänpisto ihan yhtäkkiä kun olin laitellu Eikkarin kuntoon ja tallillamme asuva lämpöinen ravuri Olli oli samaan aikaan juuri lähdössä lenkille. Keksittiin sit kokeilla että mitäs jos lähdenkin Ollin perään lenkille niin katsotaan tuleeko ihan katastrofi ;) Tiesin kyllä jo ihan varmaksi että vauhtia ei tule puuttumaan mutta toiveena oli että jos saisin Eikkarin pidettyä kärryn takana turpa kuskin selässä niin ehkä selvittäisiin hengissä.

Tuolla kun tuota menohalua on riittämiin niin kokeillaanpa nyt sitten antaa juosta hetken ;) Alkukäynneill meni ihan kivasti. Olihan tuo turpa kuskin selässä mutta se jarrutti mukavasti. Sit lähdettiin hölkkään.. Eikari ampas ruopaisten matkaan ja mä nappasin samantien kiinni kun näytti että ryykää ohi. Yhtäkkiä se alko laukata ihan hidasta laukkaa! :) Siis ihan räjähtämäisillään se oli mut meni kuitenkin enempi ylös kuin eteen. Sitten ku ihan hiukan päästin ni ryykäs taas aika tavalla eteen.. Tässä kun ehti tulla hiukan välimatkaa ravuriin ni kiirehän oli aikamoinen. Huutelin odottamaan että päästin taas selkään kiinni ja koitettiin lähteä hölkkään uudestaan mutta vähän rauhallisemmin kiihdyttäen.

Nyt onnistuttiin pysymään tasaisesti perässä ilman totaalirepeämisiä mutta kylä kieli keskellä suuta sai pitää ettei vaan lipsahtaisi kärryn ohi kun jarruista ei ollut minkäänlaista tietoa. Jonkun aikaa siinä rymisteltiin perässä aikamoisilla kierroksilla ja kyllä silti sai pidellä vaikka pää nojaskin kuskin selkään. Puolessa välissä otettiin käyntipätkään ja sain lepuuttaa käsiäni ja kuoria vaatteitani kun hiki virtasi.. Eikkari alkoi hetken päästä kävellä suhteellisen kivasti kun vaan sain nojata kuskin selkään otsallaan..  Tämän jälkeen kun otettiin hölkkää niin alkoi sujua oikein mukavastikin. En tiedä oliko väsyneempi vai alkoiko päästä ideasta jyvälle että ohi ei mennä mutta enää ei tarvinnu pidellä rystyset valkoisina. Kyllä se lujempaa olisi vielä halunnut mutta pysyi nyt nahoissaan paremmin ja juoksi rennommin. Heti jos koitin hidastaa että olis metriäkään välimatkaa niin se ryntäs taas kärryn perään niin vauhdilla että hirvitti et törmätään. Paras oli siis vaan pitää se ihan kiinni.

Matkaa taittui n.8km. Loppukäynnitkin onnistui kivasti kun ei tarvinnu jarrutella lainkaan kun oli tuo Olli-jarru edessä mihin nojata. Kotiin tullessa Olli jatkoi vielä hetken matkaa meidän kääntyessä kotipihaan. Samantien ku "jarru" poistui edestä alkoi Eikkarilla hoppu ja ravata hössötti tallin ovelle asti ;) Olis siis kyllä vielä menohaluja riittänyt mut ei uskalla nyt yhtäkkiä päästellä enempää.

Jaa-a.. saas nyt sit nähdä kuinka pimee Eikkari on huomenna ;)
Veikkaan et on kaks vaihtoehtoo. Joko se on umpihössö tai sit tosi rauhallinen. Olishan tuo vaihtelua treeniin vaikka kerran viikossa jos sen pää ei ihan tuosta pimahda. Varsinkin jos oppii pysymään alusta asti takana ilman taistelua ja juoksee rennosti. Onko teillä kokemusta onko ollut hyvä vai huono jos muutenkin reippaalla hössöhevosella käy päästelemässä? Päästääkö höyryt pois vai kehittääkö vaan lisää?

Haaste - Liebster Blog

Kiitos haasteesta Petralle ;)

Mikä ihmeen Liebster-palkinto?

Kyseessä on Liebster-palkinto, jonka ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 lukijaa. Liebster tarkottaa rakkain tai rakastettu, mutta se voi myös tarkoittaa suosikkia.

Säännöt

1. Kiitä antajaa ja linkkaa bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.

2. Valitse viisi bloggaajaa (joilla on alle 200 seuraajaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

3. Toivo, että ihmiset, keille jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin viidelle suosikkiblogilleen. 

• http://brookenelamaa.blogspot.fi/
• http://hyvavalmennussaaasennevammanpois.blogspot.fi/
• http://quarantie.blogspot.fi/
• http://immylainen.blogspot.fi/
• http://pusikkoratsastaja.blogspot.fi/ 

Maajoukkuevalmennus Hraunarilla

Tulin juuri Hraunarin kanssa taas maajoukkuevalmennuksesta.
Hraunarin kanssa on ollu jotenkin viimeaikoina motivaatio hukassa ja olen ollut epävarma mennäänkö oikeeseen suuntaan. Maastossa on tullu aina tappelua kun kotiinpäin se ei viitsisi keskittyä vaan lavat alhaalla koittaa ryysätä. Erityisesti kun menin maastoilu on tietä tuonne ja sama takaisin.. Lähinnä ollaan kenttää kulutettu.

Valmentaja kuitenkin sanoi että ollaan tehty kotiläksyt oikein hyvin! :) Mun kädet oli rauhoittunu ja hevonen myös paljon vakaampi muotonsa kanssa. Takaosastaan Hraunar oli myös lyhentynyt, siis ei kulkenut niin perä pitkällä vaan alkoi nyt tulla alle. Selkeästi myös käytti selkäänsä nyt paremmin.
Äärihidas töltti sujuin nyt myös ilman suurempaa vänkäämistä ja Hraunar pystyi jo siinä rentoutumaan. Päästiin siis etenemään treenissä :)

Kun Hraunar pystyi nyt työskentelemään äärihitaassa töltissä rennommin, alettiin harjoitella tuossa "hädintuskintöltissä" myös avotaivutusta. Keskityttiin nyt siinä ulkokyljen venyttämiseen. Koitettiin rohkaista hevosta venumaan ulko ohjan kanssa. Välillä piti toki tehdä puolipidätteitä tms. mutta koitettiin antaa ulko ohjaa niin paljon kuin mahdollista että hevonen lähtisi venuttamaan ulkokylkeään. Kaula ei saanut kuitenkaan taipua liikaa. Kun hevonen rentoutui ja taipui niin myödättiin ulko ohjaa kunnolla ja päästettiin hevonen puolikkaalle voltille ja siitä vaihdettiin suuntaa.

Hraunar alkoi toimia todella hyvin ja valmentaja oli tosi tyytyväinen. Kun Hraunar rentoutui, alkoi liikekin nousta myös ylös eikä vain eteen. Valmentaja sanoi että nyt pitää olla tosi varovainen tämän harjoittelun kanssa. Kun Hraunar nyt vastasi harjoitukseen hyvin niin se voi kipeytyä jos vaatii liikaa tai liian kauan ja sitten mennään takapakkia. Usein jos hevonen kehittyy vauhdilla niin tullaan myös vauhdilla alas... Tämä johtuu siitä että muutokset tulevat hevoselle liian äkkiä eikä se fysisesti jaksa sitä mitä osaisi muuten ja kipeytyy. Näitä siis koitetaan muistaa harjoitella pienissä erissä. Tässä vaaditaan kuitenkin niin suurta kokoamista kun työskennellään äärihitaassa (eli myös hyvin kootussa) töltissä että ottaa aikansa kunnes hevonen jaksaa pidempiä aikoja kantaa itsensä niin.

Mietiskelin tässä että tämä ns. "äärihidas töltti" vastaa varmaankin aikalailla passagen ratsastamista..(?)

Kuvia valmennuksesta en saanut mutta tässä huviksi pari muuta kuvaa..

Kuva viime talvelta.. Tölttikuvaan halutaan tallentaa yleensä se hetki jolloin etupolvi on korkeimmillaan ilmassa. Tässä kuitenkin kuva aivan toisesta hetkestä mutta on tavallaan mielestäni kiva kuva :) Sanotaan että töltissä on aina yksi jalka vuorollaan maassa tai ainakin paino on vain yhdellä kerrallaan. Tämä havainnollistaa sen.

Lopuksi todellinen tilannekuva joltakin kesältä.. ;) Ratsastin töltissä baanalla ja valmentaja huusi että hidasta käyntiin. Mä katsahdan just valmentajaan päin ja sanoin Hraunarille hoo... ja se veti perän alle ja liinat kii ;) Mä en siis ehtinyt juuri koskea edes ohjiin vaan ne ovat vain tuntumalla ja tuossa hetkessä tarkkaan katsottuna solkien lukot "roikahtavat" hieman eli ohja on höllä.

Hyvin ja huonosti vai hyvin huonosti vai ok..?

Tämä on nyt eilisestä kun en ehtinyt silloin kirjoittaa..

Eikkari heitti kieltä viimeksi pelhamin kanssa ja välillä se on tuntunut hakeutuvan aika paljon myös toiseen ääripäähän kuin yleensä eli kuolaimen alle. Päätin kokeilla piiiiitkästä aikaa mennä normikuolaimella ilman yhtään lisäpiuhaa missään. En edes muista koska oon viimeksi mennyt ilman mitään apupiuhaa..

Alkuun se tuntuikin yllättävän positiiviselta. Toki taas käynnissä kiire mut kuunteli ok ja kun lähdettiin raviin niin pysy rennosti alhaalla heti alusta lähtien. Koko ratsastuksen alkuosa menikin oikein kivasti ja se meni jopa ihan ekaa kertaa sulkutaivutuksen ravissa siihen sen vaikeampaan suuntaan! Ja ihan koko pitkän sivun. Mietin jo miten hehkutan blogissa kuinka hienosti se menee jo ilman apupiuhoja..

Mutta sitten.. jossain vaiheessa alko tulla taas kiire.. Tuntuu et kun se lämpee niin sit vasta kiire alkaakin. Koitin viimepäivinä toiminutta kikkaa eli ratsastin höllällä ohjalla niin pientä kasia kuin ikinä hepo taipuu ja Eikkarihan taipuu.. Siinä pitäs sit hevosen ymmärtää hiljentää ettei sekoo tohveleihinsa ja rauhoittuu kun tajuaa ettei tästä pääse mihinkään. No siitäkös se tuntu vaan ottavan paineita nyt..

Viimenen vikatikki oli mennä koittamaan kikkaa joka ei oo tuolla koskaan ennenkään toiminut.. Taivutin sen kohti aitaa aina kun vauhti alkoi kiihtyä. Niin ei tarvitse taistella pidätteiden kanssa. Teen siis pidätteen ja kun se ei mene läpi niin käännän aitaan päin. Noh.. siinähän sitä hössötettiin ravissa suoraan sivulle sujuvasti väistäen naama kohti aitaa kierrostolkulla..

Heti jos päästi suoraks nii turpa taivaisiin ja menoks.. Tässä vaiheessa oli ihan valmis kuristaan halvatun höyryveturin.. Meinasin jo et perhana tuun alas ja vien talliin mut sit ajattelin että sitten vasta piru onkin irti seuraavalla kerralla. Purin hammasta ja koitin rauhoittaa itseni. Pidin Eikkarin sellaisessa hädin tuskin käynnissä elävän ohjan kanssa ja vain odotin että se alkaisi rauhoittua (kuten minäkin). Löysällä ohjalla se ei olisi ainakaan rauhoittunut.

Ihme kyllä pikkuhiljaa se alkoi ihan kävellä ja rentoutua. Samalla tuossa pyysin vähän väliä avoa, sulkua, väistöä ja takaosakäännöksiä että Eikkarin hermot pysyis paremmin kasassa kun on puuhastelua.. Lopulta se teki käynnissä ihan mitä vain! Meni puhdasta käyntiä ja vääntyi vaikka rusetille jos pyysi.

Loppuraportti: Mä en siis tosiaankaan osaa sanoa mitä mieltä olen tästä ratsastuskerrasta. Toisaalta olin siihen tosi tyytyväinen ja toisaalta kun miettii sitä keskiosaa ratsastuksesta niin hohhoijjaa.. No parempihan tuo että menee aluks ja lopuks hyvin vaik keskellä meniski päin mäntyä. Pahempi se on lopettaa katastrofaaliseen tilanteeseen. Mietin myös että mitä mä sit sille seuraavaksi mahtaisin suuhun laittaa. Oliko tämä siis hyvä vai huono juttu..  hmm..

Uutta kuvamateriaalia Eikkarista!

Vihdoin pitkästä aikaa sain kuvaajat sekä videoimaan että kuvailemaan kun ratsatan Eikkarilla! Oli kyllä todella tarpeen nähdä miltä meno näyttää.. Missä ihmeessä mun jalat viipottaa ja kädetkin on vääntyny ihan ihme asentoon! No se nyt olikin jo tiedossa että mulla pakkaa kädet menee kippuraan kyynärpäästä eli ratsastan kädet sylissä. Nyt oli kuitenki ranteetki jo mutkalla..

En kyllä oikein ratsastamiseen varsinaisesti keskittynyt kun koitin opastaa kuvaajaa koska pitää ottaa kuvia. Kuvaajana kun toimi 12v. poikani Samu.. Hienoja kuvia hän osasi kyllä ottaa mutta ei tietenkään ihan hahmottanut että koska niitä otetaan ;) Koitin siis huudella aina kun tuli kohtuullista pätkää et "Ota kuvia NYYYT!"

Mut whoooouu! Kattokaas mitä Eikkari teki alkuraveilla! 

Siis eihän tuossa mitään muuta hienoa ole kuin hevosen mielentila :) Mutta se siis meni ihan lönkkölönkköravia ja haki alas! Ja ihan heti alkuun. No kyl se siitä sit lämpes mut kaikenkaikkiaan oli kuitenkin taas Eikkariksi hyvin maltillinen.

Muoto seilaa kyl tosiaan vieläkin.. Ja sit huomasin et ihan lopussa se heitti kielen yli :/ Se tuli sillon tosi tyhjäksi edestä. Sitä se tosin oli muutenkin mut mieluummin nyt niinpäin kuin se toinen ääripää mikä täs on ollu valloillaan.. Täytyy nyt tarkkailla tuota. On se kyl satunnaisesti heittäny kieltä ennenki eikä silti oo jääny tapa päälle. Turpiskin oli kyl tässä aikas tosi löysällä..

jeejee...

Nonnii.. jos sit laitettas pari (ehkä) vähä fiksumman näköstä kuvaa..

Avoa.. mut hei noi mun kädet.. :/

venuuvenuu..

En nyt kaikkia kuvia lätkäise tähän vaan jätän niitä vähän muihinkin postauksiin... ;)

Videokuvaakin otettiin siis samalla mut mul on ny sisäinen vääntö kehtaanko sitä tänne laittaa.. edes sensuroituna versiona... ;) Kyllä ihan oikeesti näytti ihan kamalalta mun ratsastus.. Sen siitä saa kun ei kukaan katso perään tai näkee itsekin niin harvoin. Juuri siksi niin kovasti aina peräänkuulutan kuvaajaa että voisi korjata virheitä ennenkuin pääsee pahaksi.
No olkoon.. tässä leikatun version leikatusta versiosta leikatut palat..

 

Hössötystä ja shoppailua

Noniih.. löytyhän sitä hössövirtaa Eikkarilla taas tänään ;) Tosin niin mä vähän ajattelinkin että kun viimeks on laukattu (tai tehty nostoja) niin sitä se sit odottaa kovasti seuraavallakin kerralla. Tosin lisäjännitettä oli muutenkin kun tallillemme tuli asustamaan pari uutta hevosta ja nyt oli uus heppa tarhassa jossa Eikkari ei ollu ennen nähny hevosia. Ja tämä tarha siis kentän läheisyydessä. Toinen uusista hevosista oli myös ohjasajaen kentällä.

Vaikka Eikkari olikin kovin kiiruinen niin se tanssi nyt vain ylöspäin eikä juossut kuitenkaan niin kovasti pois alta. Se oli siis enempi tyhjä höllällä ohjalla ja jännittyi ylöspäin. Ei kuitenkaan siis turpa taivaissa vaan pysyi kuitenkin periaatteessa oikein päin mutta pingotti ylös eikä rentoutunut eteen ja alas. Ja se käynti oli sit ihan toivotonta.. Ravissa siis toimi sinänsä paremmin mutta toki olis voinu rentoutua eikä tikuttaa pinkeenä.

Eikkari sai tänään iiiihanan uuden loimen :) W-Profilen paksun fleeceloimen New Marken värissä. Se on ihan uskomattoman paksua fleeceä niin että tuntuu ihan villaloimelta! En sit muistanu ottaa kuvaa siitä Eikkarin päällä mut tuollainen se kuitenki on kuin tuo alempi tuossa kuvassa.

Siitä saikin näemmä kätevästi vyötkin irti ja nappasinkin ne pois kun jätin tuon ulkoloimen alle ratsastuksen jälkeen. Eikkari säi tänän myös taas uudet suitset sikälimikäli ne mahtuvat sille.. En siis päässyt testailemaan niitä vielä kun sain se käsiini vasta kun olin ratsastanut jo. Niissä on koot siis vain fulliin asti mutta näyttivät sen verran reiluilta että toivon niiden menevän.. Ne ovat tuollaiset mutta mustat:

Tuo on niin ihana tuo niskapehmuste ja muhkea turpis :) Toisaalta tuo havana väri olis ollu nätimpi ku musta mut ku on kuitenki musta penkki ni piti ottaa mustana. Pitäkää peukkuja että mahtuu päähän..

Laukkaa! ..ainaki pari askelta kerrallaan..

Ihan uskomatonta että Eikkari on jo 3 peräkkäistä kertaa ollu aivan taivaallinen ratsastaa! Siis ravissa voi tehdä ihan oikeasti jotain muutakin kuin koitaa pysyä oikeassa vauhdissa. Kun nyt oli kentästä osa sulanut niin että hiekka näkyi, olikin ihan pakko koittaa edes vähän laukkaa!

Moneen viikkoon en ole voinu sitä laukkuuttaa kun on ollut liukasta ja se kohnottaa niin kovin. Ja ylipäätään liinassahan oon laukkuuttanut kun on niin honkkelia menoa.. Silloin kun viimeksi sitä oon liinassa pyörittäny niin harjoteltiin laukkaa niin että pyydän vain noston ja sit heti seis ja rapsuteltavaksi keskelle rentoutumaan. Se kun yleensä noston jälkeen paahtaa kierrostolkulla..

Päätin nyt kokeilla onneani ratsain vaikka taukoo olikin ollu kun tuntui niin rennolta ja vastaanottavaiselta muuten.. Mentiin voltilla ja otin siitä noston. Eka nosto menikin jouhevasti ja hidastin heti parin askeleen jälkeen seis ja kehuin. No sittenhän sitä oltiinkin jo aika hiilenä ja kun seuraavaksi kuiskasin rauhallisesti "laukka" niin se oli seota kinttuihinsa kun tuli niin kiire eikä löytänyt sitten laukkaa laisinkaan.. heh.. Kieputin ravissa niin että vähän rentoutui ja uus yritys. Lopulta sain useamman noston nätisti ja parin askeleen jälkeen alas raviin ja pysähdyttiin rapsuttelemaan. Parhaiten nosti kun käänsi vaan vieläkin pienemmälle ympyrälle ja sanoi rauhallisesti melkein kuiskaten ....hop..........hop..... ;) Tuntuu että se kyllä pystyy laukkaan vaikka kuinka pienellä ympyrällä ja että se itseasiassa on sille fyysisesti tavallaan helppoakin kun vaan pää pysyy kasassa eikä sählää.

Voi että mä odotan että pääsen ihan oikeasti työstämään Eikkaria laukassa! Niin että se toimis niin kun alkaa nyt toimia ravissa. Mietin että kuinka kauan mahtaa mennä että ollaan siinä pisteessä että laukkaa voi alkaa työstää eikä se ole ihan holtitonta. Raviin meni useampi kuukausi mutta mahtaako laukka tulla ylipäätään nopeammin sen myötä kun toimii nyt paremmin ravissa ja on tullut tasapainoa sitä kautta?