Hyvin ja huonosti vai hyvin huonosti vai ok..?

Tämä on nyt eilisestä kun en ehtinyt silloin kirjoittaa..

Eikkari heitti kieltä viimeksi pelhamin kanssa ja välillä se on tuntunut hakeutuvan aika paljon myös toiseen ääripäähän kuin yleensä eli kuolaimen alle. Päätin kokeilla piiiiitkästä aikaa mennä normikuolaimella ilman yhtään lisäpiuhaa missään. En edes muista koska oon viimeksi mennyt ilman mitään apupiuhaa..

Alkuun se tuntuikin yllättävän positiiviselta. Toki taas käynnissä kiire mut kuunteli ok ja kun lähdettiin raviin niin pysy rennosti alhaalla heti alusta lähtien. Koko ratsastuksen alkuosa menikin oikein kivasti ja se meni jopa ihan ekaa kertaa sulkutaivutuksen ravissa siihen sen vaikeampaan suuntaan! Ja ihan koko pitkän sivun. Mietin jo miten hehkutan blogissa kuinka hienosti se menee jo ilman apupiuhoja..

Mutta sitten.. jossain vaiheessa alko tulla taas kiire.. Tuntuu et kun se lämpee niin sit vasta kiire alkaakin. Koitin viimepäivinä toiminutta kikkaa eli ratsastin höllällä ohjalla niin pientä kasia kuin ikinä hepo taipuu ja Eikkarihan taipuu.. Siinä pitäs sit hevosen ymmärtää hiljentää ettei sekoo tohveleihinsa ja rauhoittuu kun tajuaa ettei tästä pääse mihinkään. No siitäkös se tuntu vaan ottavan paineita nyt..

Viimenen vikatikki oli mennä koittamaan kikkaa joka ei oo tuolla koskaan ennenkään toiminut.. Taivutin sen kohti aitaa aina kun vauhti alkoi kiihtyä. Niin ei tarvitse taistella pidätteiden kanssa. Teen siis pidätteen ja kun se ei mene läpi niin käännän aitaan päin. Noh.. siinähän sitä hössötettiin ravissa suoraan sivulle sujuvasti väistäen naama kohti aitaa kierrostolkulla..

Heti jos päästi suoraks nii turpa taivaisiin ja menoks.. Tässä vaiheessa oli ihan valmis kuristaan halvatun höyryveturin.. Meinasin jo et perhana tuun alas ja vien talliin mut sit ajattelin että sitten vasta piru onkin irti seuraavalla kerralla. Purin hammasta ja koitin rauhoittaa itseni. Pidin Eikkarin sellaisessa hädin tuskin käynnissä elävän ohjan kanssa ja vain odotin että se alkaisi rauhoittua (kuten minäkin). Löysällä ohjalla se ei olisi ainakaan rauhoittunut.

Ihme kyllä pikkuhiljaa se alkoi ihan kävellä ja rentoutua. Samalla tuossa pyysin vähän väliä avoa, sulkua, väistöä ja takaosakäännöksiä että Eikkarin hermot pysyis paremmin kasassa kun on puuhastelua.. Lopulta se teki käynnissä ihan mitä vain! Meni puhdasta käyntiä ja vääntyi vaikka rusetille jos pyysi.

Loppuraportti: Mä en siis tosiaankaan osaa sanoa mitä mieltä olen tästä ratsastuskerrasta. Toisaalta olin siihen tosi tyytyväinen ja toisaalta kun miettii sitä keskiosaa ratsastuksesta niin hohhoijjaa.. No parempihan tuo että menee aluks ja lopuks hyvin vaik keskellä meniski päin mäntyä. Pahempi se on lopettaa katastrofaaliseen tilanteeseen. Mietin myös että mitä mä sit sille seuraavaksi mahtaisin suuhun laittaa. Oliko tämä siis hyvä vai huono juttu..  hmm..