Klippaukseen totutusta ja onnistumisen elämyksiä

Voi mistä sitä taas alottais kun on jääny monta päivää välistä tilittämättä.. Toissapäivänä saatiin jopa jonkunlaista videomateriaalia kuvattua mutta videoiden käsittely on vielä vaiheessa... Siitä siis myöhemmin. Mutta nyt kyllä harmittaa ettei TÄNÄÄN kukaan saanut kuvattua millään vempeleellä kun sekä kuvausilma että hevonen olivat ihan super plus!



nojuu siis kännyllä tuli kyl tämmösii kuvii otettua.. ;)

Mutta aloitetaanpa alusta..

Klippaus!

Kokeilin kerran aiemmin käyttää klipperia Eikkarin lähellä mutta herra otti aikas paljon kierroksia.. Tänään mun piti vain vähän taas totutella taas sitä koneeseen.. mut sit tuli kuitenkin vähän kynittyä. Siispä ensinnä seuraa raportti klipperiin totutuksesta.

Laitoin tupot Eikkarin korviin ja harjailin ja hieroin pitäen konettä toisessa kädessä. Sitten käytin siinä harjatessani konetta päällä sekunnin kerrallaan. Pikkuhiljaa sitten pidempiä aikoja kerrallaan seuraten stressitasoa. Lopulta kone sai käydä koko ajan.
Seuraava vaihe oli tuoda käyvää konetta pikkuhiljaan lähemmäs. Koneen tärinähän on äänen lisäksi ihan oma juttunsa. Aluks kosketin konekäden sormella harjaavan käden käsivarteen. Pikkuhiljaa toin konetta lähemmäs harjaavaa kättä koskettaen siihen (käteen) voimakkaammin jolloin Eikkarin tuntema värinä myös voimistui. Pidin siis käyvää klipperiä vasten harjaavaa ja hierovaa kättä. Lopulta hieroin sekä harjalla että klipperin nurjalla puolella Eikkaria voimakkaasti mutta rauhallisesti. Kun tämä alkoi olla ok niin aloin kääntää klipperiä oikein päin ja annoin sen leikata karvaa samalla kun harja (joka oli muuten piikkisuka) harjasi voimakkaalla paineella rauhallisesti edellä.

Viimosen päälle kaunis ei tuosta jäljestä tullut kun piti sörkkiä tilkku sieltä ja toinen täältä mutta asiansa varmasti ajaa tuokin. Ei ollut siis tarkoituskaan ajella ihana kokonaan vaan tuollainen osittainen "takki auki" systeemi.

Tässäpä siis luomus:

Ja eikun kokeilemaan klippauksen toimivuutta käytännössä!

Viime aikoinahan oon mennyt paljon pelhamilla kaksin ohjin. Alaohjan tarve on jäänyt niin vähäiseksi että päätin taas kokeilla samalla suukappaleella eli suora synteettinen (Happy Mouth) mutta ihan normikuolaimena ja ihan ilman mitään apupiuhoja. Viime yritys samalla systeemillä alkoi hienosti mutta päätyi pää pystyssä kohnotukseen..
Nytkin alkoi hyvin mutta odotin koko ajan et kyl se kohta lämpee ja alkaa vouhottaa pää pystyssä. Mutta ei! Se puksutti koko ratsastuksen alusta loppuun lähes koko ajan oikein päin ja kuuliaisena! Ja siis jopa käveli todella paljon!
Mä olin niin häpihäpi ja otin siitä ihquja turpakuvia ja näytin niitä Eikkarillekki.. ja sit alko naurattaa kun olin ihan kun joku ihqu-teinixi-heppafani 13 vee :D
Alkaa näkyä vissiin positiivisia (?) vaikutuksia kun ei tee enää heppahommaa varsinaisesti työkseen vaan omaksi iloksi..

Ja eipä muuten ollu ees juur hikinen toisinku normisti olis ollu yltäpäältä märkä :)