maanantai 21. tammikuuta 2013

Jihuu! Eikkarin kanssa maastossa suht sivistyneesti :)

Ei siis tietenkään käyntiä mutta hipsunkipsun ravia ja lähinnä oikeinpäin ja suht rennosti. Jess! Pidätteitä ei tarvinnu siis tehdä kuin joka kolmannella tai neljännellä askeleella. Ohjelmaa piti pitää koko ajan eli väistöä, avoa, sulkua ja väliin pätkä koottua käyntiä (kun ei muutenkaan kävele). Mut ei siis noin rento oo ollu viä mulla ikinä maastossa.. öö.. siis niinä kaikkina ehkä viitenä kertana ku oon sil maastoillu.. ;)

Jos olisin ehtiny kirjoitella tänne viimepäivinä niin tässä oli taas kyllä aika epätoivon päiviä kyllä taas välissä.. Tuntuu välillä että hakataa päätä seinään kun ei vaan mene perille että vois olla kiihdyttämättä koko ajan. Kai sitä jaksaa niillä tilapaisillä aivomatopäivillä jolloin Eikkari on ihan super :)

On välillä niin raivostuttavaa kun hevonen osaa ja edistyy mut en pääse kunnolla ratsastaan ja harjoitteleen mitään muuta kun pitää vain keskittyä siihen ettei vauhdi kiihdy. Tuntuu ettei muuta ehdi tekemään ja samasta saa jankuttaa päivästä toiseen.

On tää aika vuoristorataa.. mut onneks on niitä nousuja välissä :)



3 kommenttia:

  1. Tuttu tunne, tuota tuli omankin hevosen kanssa hinkattua pitkään ja vieläkin välillä ;) Mutta itse ennemmin tykkään hidastella, kun pyytää koko ajan lisää :)

    VastaaPoista
  2. Juu se on ihan totta että kyllä mulla menis ainakin siihen hermo jos joutuisin eteen puskemaan :)

    VastaaPoista
  3. Hyvä te! Kohta Eikkari onkin maailman paras maastoilukaveri, kun alkukin sujuu noin hienosti. :) Eikkari vois antaa Tahvolle virtaa ja Tahvo paluupostissa vähän sellaista tahmatassumeininkiä. :D

    VastaaPoista