Jankutusta

Kyllä se kävelis niiin hienosti kun vaan kävelis..

Taas tuntu Eikkarin ratsastimen siltä ku hakkais päätä seinään kun taas sai jankuttaa samaa vanhaa. Koko ratsastus tuntu olevan taas vain kiihdytyksiä ja jarrutuksia. Lisäksi vaivas joku aivomato kun herra oli unohtanu tyystin oikean pohkeen merkityksen. Koko ajan sukelsi sisälle eikä kuunnellu sisäpohjetta yhtään.  Kyllähän se rullautu ravaileen parin metrin voltilla oikein sujuvasti jos ohjasta vaan veti mutta mikäli taivutuksen halusi säilyttää niin isommalle voltille ei päästy kun sisäpohkeesta viis veisattiin.

Heti jos vaihto suunnan vasempaan (mikä on siis ennen ollu vaikeampi) niin missään ei ollu enää ongelmaa ja jopa maltto pidätteitäkin kuunnella. Oikeassa kierroksessa ei taas malttanut kuunnella. Vaikka otin paljon käynti-ravi-käynti siirtymisiä niin aina napsahti ylös käyntiin siirtymisessä. Tähän olis auttanu jos olisin saanu taivutettua sen oikealle siirtymisen aikana mutta heti kun otti oikeasta niin sukelsi samantien sinne eikä pysyny enää uralla (tai voltinkaan uralla) koska sekä pidäte että sisäpohje kaikuivat kuuroille korville. Kokeilin taas jos jonkunlaista konstia..

Lopulta parhaiten tuntu toimivan kun noudatin seuraavaa kaavaa:
Kun vauhti ravissa alko kiihtyä, tein normaalin pidätteen. Kun tämä ei aiheuttanut mitään reaktiota niin samantien käänsin nopeasti. Joko vaihtaen suuntaa tai vain 45 astetta tai tarvittaessa jäin ympyrälle hetkeksi kunnes hidasti ja keveni edestä. Heti kun oli paremmassa tasapainossa eli hidasti ja keveni, päästin suoraan, oli suunta sitten mikä tahansa. Kääntämisen tein siis niin että vein molempia käsiä käännöksen suuntaan. Näin ei kaula pelkästään rullautunut linkkuun vaan hevonen keveni helpommin edestä kun ei "sukeltanut" käännökseen.

Käytännössä kurvailtiin ympäri kenttää miten sattuu. Suoristus-käännös-suoristus-suunnanvaihto-suoristus-voltti tai pari-suoristus-suunnanvaihto..jne.. Suoraan ei päässyt yleensä montaa askelta kun piti kääntää tai vaihtaa suuntaa.  Tarkoituksena oli siis että kun tekee pidätten eikä siihen vastata niin en "rempaise" hevosta alas vaan saan sen toimimaan kuten haluan ilman taistelua kun käännään tietyllä tapaa nopeasti. Hevonen ohjelmoituu siihen että kun tulee pidäte niin kohta käännytään. Myöhemmin se siis alkaa reagoida jo pidätteeseen koska ennakoi käännöstä ja kevenee valmiiksi edestä. Sitten ei siis tarvitsekaan enää kääntää koska pidäte menikin jo läpi :)
Tätä harjoitusta tehdessä Eikkari alkoi pehmetä myös oikeasta kyljestään eikä enää kaatunu oikealle niin pahasti.

Loppukäynneille järjestin ohjelmaksi temmonvaihteluja. Siis välillä pätkä hyvin koottua käyntiä niin että hädin tuskin liikkuu ja on hyvin kevyt edestä. Siitä sitten normaaliin käyntiin, sitten lisättyyn käyntiin ja taas hidastus normaaliin. Sit taas koottuun jne. Lisättyä käyntiä Eikkari siis menee normaalisti mikäli siis kävelee puhtaasti eikä mee sitä humputuskäyntiä mikä on vähän ravin ja käynnin välimaastossa. Normaali käynti on Eikkarille tosi vaikeaa, siis kun pitäisi pysyä rentona. Sitä kun joutuu pidättelemään koko ajan jotta vauhti ylipäätään olisi edes sinnepäin. Nyt kyllä käveli lopuks ihmeen paljon puhtaasti ja rennosti.

Loppuviimeks siis kuitenki aika hyvä fiilis kun joku sentään toimi lopulta.