Uhmasin myös susia menemällä tuonne pidemmälle metsään missä en muista ees koska oon viimeks käyny. Siis siitä on vuosia.. Sydän oli kurkussa ihan niitte hukkasten takia siel..
Olihan tuolla kovasti kiirus kuten arvata saattaa (olipa ylläri). Muuten kyllä käyttäyty oikein fiksusti. Kaikenlaista puuhaa taas koitin järjestää mut oikee puoli oli (edelleen) turta ja kulki muutenki banaanina kattellen vasempaan. Jos koitin jarrutella taivuttamalla vasempaan niin ihan sama kuinka kierossa oli ni ravata kyl pysty. Oikeelle jos sai taivutettua ni vauhti hiuka hidastu mut sepä siinä olikin ku sinne oikeelle oltii nii jäykkiksiä. Yritys oli kova kävellä enimmäkseen mut eihän sitä montaa puhdasta käyntiaskelta matkaan mahtunu.
On tosi tylsää ku ei pääse lenkkiä ja joutuu kääntyyn takas samalla tiellä. Siks en kääntynytkä ennenku Eikkari ees vähä rentoutu. Siis jopa puolen tunnin päästä se jopa otti ne ekat käyntiaskeleet ja ravaski välillä oikeen rennosti ja oikeinpäin kiihdyttämättä .. siis ehkä viis metriä ;) Sillo kännyin siis takaspäin. Ei se missää vaiheessa hulluna yrittäny viedä enkä koko matkana kyl päästänytkä ku korkeintaan ihan hidasta ravia.
Meinas oikee huvittaa välillä et eihä me päästä koskaa takas ku koitin ottaa aina seis ja pari peruutusaskelta heti jos vauhti kiihty raviks luvatta. Elikkäs mentiin seis-paruutus-seis-wroooommm.. seis-peruutus-seis-wroooom... seis-peruutus-seis-ja taas mennään..
Sellasta jojoiluahan se oli. Kiihdyttää-jarruttaa-kiihdyttää.. Jarrut siis tavallaan pelas, viimeistään jos otti vähä kiukkusemmin, mut sama vauhti jatku heti ku päästi. Nii ja kyllähän se pyssää ja seisoo paikallaanki.. mut ei kävele ;)
Hraunarin kans kiaputtiinki sit kentällä.
Valmennuksen kotiläksyä tahkottiin edelleen ja yllättävän vakaalta tuo tuntu. Ja ehkä jotenki irtonaisemmaltaki. Varmaa teki hyvää se hypyttäminen ja juoksuttaminen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti