Ympyrällä koitin ravissa pitää taas sitä kaavaa et aina kun vauhti kiihtyy niin pidäte ja sisäpohje pyytää sivulle niin että kevenee edestä ja odottaa. Ja taas mennään.. Sit ympyrällä myös otin siirtymisiä niin et 1/4 ympyrää ravissa ja 1/4 tai puol ympyrää käynnissä jne. Jos hösäs kauheesti käynnissä ni sit sitä vähä pidempään.
Oikeestaan puolen sessioo meni kohtuullisesti mut sit alko taas kauhee sählä. Välillä tuntuu et hakkaa päätä seinään ku joutuu tahkoo samaa kokoajan. Nomut sitäpä varten tääkin blogi on et huomais ja muistais et on edistyny kuitenki. Tarttee varmaan lisäillä tänne jotai alkukohnotusvideoita joskus.. ;)
Sekoitin mein harjotuksiin vähän western tunnilta opittuja ajatuksia. Tai sen tyyppisiä juttuja oon käyttäny ennenkin mut western tunnilla sama asia aukes mulle oikeestan vähän selkeämmäks. Enkä siis suoraan ihan samoja harjoituksia tehny mutta tietynlainen ajatuskaava oli samanlainen. Oon koittanu vahvistaa pidätteiden läpimenoa muillakin kuin ohjasavuilla.. ku ne toimiikin niin huonosti.. ;). Saatan käyttää siis pohkeita pidätteenäkin. Istunta kertoo hevoselle ollaanko menossa eteen vai taakse ja pohje antaa vauhdin. Tehtiin siis etenki loppukäynneillä paljon peruutuksia aina ku alko sähläys. Peruutuksen päätteeks Eikkarin pitää jäädä rauhassa seisomaan löysällä ohjalla ennenku pääsee jatkamaan. Jos otan pelkkää peruutu-eteen-peruutus-eteen ni kierrokset vaan lisääntyy.
Vasen takanen koittaa vieläkin kiukutella ja turvotella. Ei se ny ihan pinkee tukki oo mut vähän pullistelee kuitenkin. Siinä kun on vieläki/taas sitkeä rupi joka varmaan on tähän syypää.
 |
| Eikkarin huurupylly |
Hraunarin kans käytiin puksuttamas maastossa ja ihan jopa sovussa mentiin. Jostain syystä meil tulee aina erimielisyyksiä kun meen yhdelle tietylle metsätielle. Sil on kans niin kiiru et menee pelkästään taisteluks et mitä vauhtia mennään. Onhan sil toki tuolla toisellakin tiellä menohaluja mut ei tarvi yleensä niin paljoo asiasta vääntää. Ehkä se ei vaan kans haluu mennä tuol mettäs tai vaistoo mun hermostuneisuuden ku kyttään koko ajan näkyykö susia.. Sen puoleen tykkään enempi mennäkki tonne "isomman" tien suuntaan ku on aukeempaa ja asutustakin. Vaik eipä sekään täkäläisiä susia haittaa mut itteeni rauhottaa ku näkee ympärilleen. Koulubussikin tuli eestaas ohitse mut ei Hraunar siitä kauheesti perustanu. Vähän vaa pyssäs kattoon.
Hraunarin kans en siis viittiny mennä kentälle kun se oli vielä auraamatta ja vähän turhan pehmee tölttitreeniin. Harjoteltiin kuitenkin vähän samoja juttuja ku nyt on väännetty kentällä. Volttityöskentelyä ei tietty voinu samallatapaa tehdä mut koitin tasapainotella sellaisessa "hädintuskintöltissä". Välillä lisäsin tempoa ja jos alko painuu kädelle ni hidastin taas niin että keveni sitä kautta kun jäi keikkumaan taas sinne käynti-töltti rajamaille. Temponvaihteluissa taivutin tai asetin niin sain sen pysymään vakaampana.
Nyt on muuten Hraunarin suukin pysyny ehjänä kun se alkaa olla vakaampi muodon kanssa. Sil on nyt suora metallikuolain siis. Uskaltaisinkohan kokeilla jotain muuta välillä vai meneeköhän taas rikki..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti