Verkkaripuskailua, valokuvausta ja puolittaista talliesittelyä..

Utuinen näkymä kotiovelta tallille päin

Kuistin lyhdyssä paloi aamulla vielä illalla sytytetty kynttilä

Aamutalliin mennessä nappasin kameran kaulaan kun ilma oli sillä tapaa kuvauksellinen että kaikki oli kuurassa ja ilma huurteinen. Tästä tuleekin siis ainakin ratsastuksiin asti "kuvauksellinen" arkipostaus. Liian harvoin tulee oikein kuvattua vaikka mieli tekis useamminkin. Siis muuten kuin kännykällä.. Eihän tuo mun kamera toki oo mitenkä kovin näppärä ottaa mukaan kun painaa varmaan useamman kilon.. Siksi otinkin nyt myös kamerarepun matkaan.

Tästä nyt tulee tällänen arkiduunin kuvaus samalla jos jotakuta on sellainen kiinnostanut..

Kävin ruokkimassa ensin hevoset "mäellä". Päätalli on siis tuolla alapihalla kuten ekasta kuvasta näkyy. Toisessa päässä tonttia, mäellä, on meidän talo, kenttä ja "ylätalli". Ylätallit ovat siis pari kahden boksin siirtolavatallia joita ei yleensä kuitenkaan käytetä kuin varastona. "Mäellä" asustavat oripojat Liinu, Hraunar, Twist ja Merlot.
.

Uninen Hraunar

Hraunar saikin odotella heiniään hetken kun oli tarkoitus viedä se alatalliin aamupalalle ennen ratsastusta. Liinu innostui pienen rohkaisun myötä painelemaan lumihankitreeniä itsekseen. Harmi ettei kamera taas ollut oikein yhteistyöhaluinen.. Se on viimeaikoina ollut oudon hidas, ei suostu siis oikein ottamaan aina kuvia vaan jumittaa. Tietysti aina väärällä hetkellä. Nyt oli vähän tarkennusongelmiakin ja moni kuva oli jotenkin tärähtänyt.. Pitää vähän tutkailla mitä mä oon taas säädellyt.

Liinu

Liinun aamujumppa

Aina Liinua katsellessa on niin syyllinen olo. Harmittaa niin kun Liinu olisi pitänyt ottaa työn alle jo syksyllä mutta en ole todellakaan ehtinyt. Se sai nyt vihdoin viikko sitten talvikengätkin kun kengittäjä vihdoin ehti sen laittaa.. Nyt tarttis taas mun ehtiä sitten vihdoin alkaa Liinua työstämään. Ensi vuonna se kääntyy viisivuotiaaksi, issikaksi ei siis mikään mahdoton kiire ole sitä laittaa kun on kuitenkin sisäänratsastettu jo mutta.. äh. Viimeksi oon ollut sen selässä toukokuun alussa..

Nappasin Hraunarin mukaani mennessäni alatallille. Siellä odottikin pörröinen lauma huuruturkkeja..

Nippu huuruturkkeja. Eikkarin tarhakavereita siis..

Viimekesäisen veljekset, Hraunarin pojat Loftfari ja Hvekkur

Eikkarikin innostui vähän lentelemään kun yllytti

Eikkari asuu siis pihatossa tuon pörrölauman kanssa mutta pidän sillä yleensä loimea kun se on niin kuivakka nyt. Ensin se oli siis ihan hirvittävän lihava mutta kun läskit häivytettiin niin jäljellä ei sitten ollutkaan enää juuri mitään. Nyt se ei sitten tahdo ottaa enää massaa päälleen vaikka mitä syöttää. Asiaa ei auta tietenkään se että se on ratsastaessa aika kuluttavaista sorttia kun hösää niin paljon. En halua että siis hukkaa energiaa myöskään itsensä lämpimänä pitämiseen kun sillä ei ole nyt lämmittävää rasvakerrostakaan. Sisälle en kuitenkaan viitsi sitä ottaa kun viihtyy paljon paremmin ulkona.

Alatallin päätarhassa asuvat siis Eikkarin lisäksi tuo karvalauma eli issikkatammat, varsat ja yksäriruuna. Toisessa alatarhassa asustavat minihevostammat. Alatarhassa on iso pihatto jossa on liuskeet ovensuussa ja liukuoven saa tarvittaessa myös kiinni. Lipareet on sen verran painavat että pidän yleensä paria-kolmea niistä sivussa koska kaikki hepat ei uskalla muuten kulkea siitä. Pihatossa on toinenkin samanlainen liukuovellinen läpi mut se on yleensä kiinni eikä siinä ole lipareita. Jos laumassa on uusia hevosia niin silloin on molemmat ovet auki kunnes uudet ovat sopeutuneet porukkaan, muutoin toinen on aina kiinni

Päätarhan pihatto

Ruokintapöytä päätarhassa

Meidän ruokintapöytä on kyllä ollu tosi toimiva. Kun se on pitkänmallinen niin nuo syövät vähän sopuisammin. Siihen pääsee ajamaan myös vaikka pienkuormaajalla koska sinne pääsee siltaa pitkin. Silta alkaa siis tuosta oikeasta reunasta mihin kuva just loppuu. Runko tuossa on metallia ja muuten sit puuta. Silta pöydälle on tosin alkanu jo hiukan pehmentyä kun siinä on usein heinää/vanhaa heinämöhnää kun joku ei aina jaksa lakaista.. eikä ole siis päässyt kuivumaan. Pöydän ympärillä on betonilaatat eli se ei pääse velliintymään siitä ympäriltä. Meillä oli myös aikaisemmin täysin puinen versio tästä mut hevoset söi sen...

Ai mut piti tän päivän ratsastuksistakin hehkuttaa!

Voi että mul oli taas tänää vaihteeks hianoja hepotuksia :) Ensiks Ee...

Olin saanu Eikkarille satulan selkään kun tajusin et ainii.. mun piti mennä täs välis vaihtaa vaatteet.. Olin siis vielä aamutallin jäljiltä unohtunut talliin ja jalassa verkkarit ja kumpparit.. Noh.. olkoon. En jaksanu juosta talolle (200m matkaa) ja takasi joten päätin koittaa pärjätä verkkareilla. Onneks oli sentään päällä mun vakiosuosikki, Uhipin ratsastushame joka onki mulla ollu joka ikinen päivä päällä muutaman viikon ajan. Se on niin kätsä ku tallihommiinki lähtiessä voi huitasta näppärästi päälle. Tänään oli päällä se Regular eli ohuempi versio ja pakkasta oli kymmenisen astetta.. Vähän mietitytti mahtaako tarjeta mut tosi hyvin kyl tarkeni :)

En ees muista koska viimeks oon verkkareilla ratsinu mut ei ollu paha lainka! Pysyin kyydis oikei hyvinki. Tosin Eikkari olikin niin mahtava tänään et siellä olikin nautinto istuskella! :)
Ei se tietty kauheen hyvin edelleenkä kävellä malttanu mut ravissa oli niin rento ja vastaanottavainen etten muista onko koskaan ollu. Etenkä noin pitkiä aikoja kerrallaan ja itseasiassa suurimman osan koko ajasta. Kumipelhami oli taas kaksin ohjin suussa ja enimmäkseen yläohja käytössä. Mä oon niin odottanu kaikki nää kuukaudet juuri tätä tunnetta minkä tänään sain! Vihdoin se tuntu ihan "oikealta" kouluhevoselta ;)

Harjoteltiin sulkua ja puolikkaita takaosakäännöksiä sekä väistöjä. Oikealla käännöksiä vähän lyhyemmissä pätkissä ja vasemmalle joitakin kokonaisia takaosakäännöksiä. Oikealle se siis tuppaa sähläämään joten oon ottanu vaan lyhyttä pätkää ettei ennakoi liikoja aina. Ihanaa kun Eikkari malttoi vihdoin odottaa ravissa eikä tarvinnut KOKO ajan pidätellä. Voi kun se pysyis tälläsenä nyt ja lähtis tästä eteenpäin. Huomenna kumminki ihan sählä taas.. pessimisti-minä ;)

Ja sit Hoo..

Hraunarkin oli varsin yhteistyökykyinen taas tänään. Tein samaa harjoitusta ku viimeks ja toimi aina vaan paremmin. Viime harjotuksesta voi lukea täältä. Muutin harjoitusta sit niin että hidastin pikkuhiljaa tölttikohdissa tempoa ja lopulta nostin laukkaa käynnistä. Vähän meinas joku kerta lähtee juokseen käynnistä mut saatiin myös hyviäkin nostoja. Tavoite olis siis nostaa napakasti paikaltaan joskus. Nyt nousi kuitenkin joka kerta ylipäätään tuo oikea laukka mikä ei siis aina ole ihan itsestäänselvyys!

Olen nyt siis koittanun kovasti "halvaannuttaa" mun käsiä ettei olis niin yliaktiiviset. Seuraava maajoukkuevalmennus on tammikuun alkupuolella. Pitäs ehdottomasti saada kyl joku kuvaamaan ennen sitä et näkis itekki mihin suuntaan ollaan menty. Tuntuu et homma toimis mut oon monesti saanu huomata et aina ei tunne kulje todellisuuden kanssa kimpassa..

Viime talvena baanalla treenaamassa